Sisällön tarjoaa Blogger.

Pelottava veritulppaepäily


Kaikki alkoi viime viikon keskiviikkona. Töistä kotiin ja kahvikupin kanssa sohvalle lepäämään. Aloin tuntemaan kipua vasemmassa pohkeessa, mutta pohdin sen olevan töistä ja siellä seisomisesta. Jatkoin normaalisti päivääni ja illalla menin vielä auttamaan ystävääni lastenhoidon saralla. Siellä sitten kipu alkoi olla jo sitä luokkaa, että etsin särkylääkettä ja nappasin se muitta mutkitta. Aloin kummastelemaan miksi vain toinen jalkani on kipeä pohkeen kohdalta.

Paniikkikohtaushan siinä tuli, taju meinasi lähteä kivusta ja tajunta virtasi matalalta normaaliin.

Saavuin kotiin ja aloin katsomaan jalkaani tarkemmin. Ei siinä mitään näkynyt, mutta kipu oli jo melko kova. Puhuin ystävän kanssa puhelimessa, jonka aikana nousin kävelemään ja huomasin, ettei tämä kipeä jalka pysynytkään enää alla. Lopetin puhelun ja aloin soittamaan apua. Ensin sellaiseen apunumeroon, josta saisi vinkkiä mitä tehdä. Se jonotusaika tuntui vain liian pitkältä kipuun nähden ja päätin soittaa hätänumeroon. Pyysin miehen paikalle ja sain itselleni apua kotiin.

Paniikkikohtaushan siinä tuli, taju meinasi lähteä kivusta ja tajunta virtasi matalalta normaaliin. Kylmä hiki valui pitkin kehoa. Tunti tutkittiin ja sain lopuksi kipupiikit ja rentouttavat. Ei ollut suurta hätää ja päätin jäädä kotiin seuraamaan tilannetta. Sain nukuttua muutaman tunnin. Seuraavana aamuna työterveyteen, jossa suurempia tutkimuksia ei tehty. Hoidin lihaskipuna.

Nyt tämä jalka oli toiminta kyvytön ja kipeä. Jälleen.

Perjantaina päätin kumminkin vielä varmistaa asian. Jalka oli tönkkö ja kävely vaikeaa. Askeleet sattui pohkeeseen. Terveyskeskuksessa sitten otettiin verikoe, jonka tulos olikin tukoksen osalta positiivinen. Pääsin ultraan, mutta tulppaa ei löydetty. Joka olikin ihan parasta!

Mutta tämä on jälleen ollut piinaavaa aikaa. Turhauduin, koska jälleen vasen jalkani ei toiminut niin kuin normaalisti. Siinä on jo tutkittu rustokuluma, jonka takia kinkkasin monta kuukautta, kunnes lähdin sitä jumppaamaan ja hoitamaan. Nyt tämä jalka oli toiminta kyvytön ja kipeä. Jälleen. Inhoan valtavasti sairaana oloa. Oli se sitten flunssa tai jokin muu, mikä madaltaa toiminta kykyä arjessa. Tosin, kuka siitä nyt pitäisikään. Itselläni aina hermo kiristyy, jos jokin kehon osa reistaa ja pahin on, jos siihen ei löydetä selvää syytä. Itse en ymmärrä sairaus asioista googlea enempää ja olenkin hieman ymmälläni kipeän jalan kanssa.

Nyt kumminkin asiat jalan kanssa ovat kuta kuinkin reilassa. Ensin seurasin tilannetta, mutta jalan kivut hävisivät ja pystyin tekemään töitä ja toimimaan arjessa normaalisti. Mutta huh, kun se pääsi säikyttämään! Veritulppa kun ei ole leikin asia.

Minulla ei ole enää päiväkotilapsia - Skoolaus sille!


Saavuttiin kotiin. Kaadoin laseihin meille Pepsi Maxia ja skoolattiin. Viimeinen koulu ja päiväkotipäivä. Tämähän tarkoittaa sitä, että minulla ei ole enää ekaluokkalaista, eikä päiväkodissa käyvää lasta.

Minulla on eskarilainen ja tokaluokkalainen. APUA! 


Tykkään niin paljon olla näiden ihanien tyyppien kanssa. Molemmilla on ihan omat parhaat juttunsa. Toinen on pellavapää ja tuulisviiri, samalla kun toinen on herkkä pohtia ja rauhallisuuden perikuva. Joskus mieleeni juolahtaakin heistä Heinähattu ja Vilttitossu. Meillä on välillä keskenämme ihan omia juttuja. Milloin teleportataan paikasta toiseen (tarkoittaa; säikähtää, kun ei ole huomannut toisen olevan samassa tilassa), nauretaan samoille jutuille ja kommelluksille.

Päiväkotilainen, tuleva eskarilainen jättää nyt taakseen päiväkotirytmin ja siirtyy uusiin tiloihin isona eskarilaisena. Ekaluokkalaisen ensimmäinen vuosi piti sisällään paljon uutta niin äidille, kuin tytöllekkin. Pitäen sisällään haasteita, mutta myös paljon onnistumisia. Nyt hän avaa ovet toiselle vuodelle ja kasvaa päivä päivältä isommaksi.

Huomenna haetaan hänen ensimmäinen koulun todistus!


Tottakai skoolattiin myös äidin vuoden rupeamalle, josta käteen jäi kiitettävä arvosana viimeisimmästä näytöstä ja lisäksi sain kuulla asiakaspalveluni olevan myös kiitettävällä arvosanalla.

Ollaan me aika hyvin suoriuduttu vuodesta ja ensi vuonna aloitetaan sitten taas toinen rupeama. Nyt kumminkin hetkeksi uudet tuulet kesätöissä, lapset saavat viettää lomaansa ja pyhitän vapaapäiviäni heidän kanssa touhuamiseen niin paljon, kuin pystyy.

Ihan varmasti tullaan käymään rannalla, jätskillä ja ehdottomasti rentoudutaan piirtämällä.

Niistä me kaikki tykätään!

Curly Girl -metodi - Rutiinit ja ajatukset

Postauksen tuote saatu Sugar Helsinki


Kolme viikkoa takana Curly Girl -metodia. Tämän aikana olen panostanut kosteuttamiseen ja kokeillut myös erilaisia konsteja, mikä sopii juuri minun hiuksilleni. Liika geelin käyttäminen ei ole minun juttuni ja pellavansiemengeeli on huomattavasti parempi vaihtoehto. Hiuksistani on tullut ihanan pehmeät ja mikä parasta. 

Hiuksiini ei synny enää itsepintaisia takkuja!

Minun hiukseni eivät ole laadultaan sitä niin sanotusti ihanteellista korkkiruuvimatskua. Omistan kumminkin laineikkaat hiukset ja oman pohdintani mukaan hiukseni sijoittuvat ehkä 2B kiharatyypille tällä hetkellä. Hiukseni tuntuvat kihartuvan enemmän edestä, kuin takaa.

Tämä metodihan ei ole mikään kiharrustekniikka, vaan hoitomuoto, jotta hiuksesi voisivat paremmin. Metodi on suunniteltu luonnonkiharille hiuksille, mutta se sopii yhtä hyvin suorille hiuksille hellien niitä.

Tuote valikoimani on pysynyt samana, kuten tässä postauksessa kirjoitinkin ja ne olen kokenut omille hiuksilleni hyväksi. Lisäksi minulla on ollut nyt testissä ihana Flow Cosmeticsin Arganöljy. Öljy on saanut hiuksistani pehmeämmät ja öljy sopii mainiosti myös päänahan hyvinvointiin. Oma päänahkani on herkkä muutoksille ja kutiaa helposti, mutta tämä on auttanut minua myös siihen pulmaan.


Kuinka olenkaan siis hoitanut hiuksiani tämän kolmen viikon aikana? Yksinkertaisesti näin.

(Jos aloitat vasta Curly Girl -metodia, muista viimeinen shampoopesu. Se onnistuu esimerkiksi Herbinan syväpuhdistavalla shampoolla. Tarkoitus on saada hiuksista silikonikertymät pois. Sen jälkeen voit jatkaa näin.)


Ensimmäinen vaihe

Pesen hiukset CG-hyväksytyllä hoitoaineella. Hieron päänahkaa hyvin ja emulgoin, eli lisään vettä ja hieron. Annan hoitoaineen vaahdota. Pesen huolellisesti hoitoaineen pois.

Toinen vaihe

Seuraavaksi panostan latvojen kosteutukseen. Kosteutan hiuksia samalla hoitoaineella, kuin itse pesussa ja silloin tällöin käytän naamiota. Annan sen vaikuttaa hiuksissa muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen pesen sen huolellisesti pois. (Jos latvat ovat kuivat, voi tämän pestä myös huolimattomasti. Päänahka tulee kumminkin pestä huolella.)

Kolmas vaihe

Seuraavaksi laitan hiuksiini jätettävän hoitoaineen rutistellen hiuksia. Tällöin oma hiukseni alkaa vetämään itseään laineille. Tämä on oma suosikki vaiheeni!

(Neljäs vaihe)

Neljäs vaihe on suluissa siksi, koska silloin tällöin olen kokeillut geeliä, mutta toistaiseksi en ole vielä syttynyt ajatuksesta. Olen kokeillut castia, mutta oma hiukseni ei siitä miksikään muutu. Menee mielestäni pahempaan suuntaan. Opettelemalla ja kokeilemalla tuotteita sekin selviäisi, mutta rakastan puhtaan ja kevyiden hiuksien tunnetta ja geeli ei sitä minulle tee.

Tässä vaiheessa olisi kumminkin muotoilun aika geelillä, pellavansiemengeelillä tai muotovaahdolla.

Kuivaaminen

Kuivaamisessa minulla ei ole tullut hiusten pesurutiineihin muutosta, koska en tykkää käydä märillä hiuksilla nukkumaan, joten vaihtelevasti kuivaan ploppaamalla 15-30 min T-paita päässä tai ihan vain ilmakuivaten.

Kun hiukset ovat kuivat ja olen käymässä nukkumaan sidon hiukset ananakselle ylös donitsilla. Hiusten kiinni pitämisessä käytän hiusdonitseja tai puhelinlankaponnareita.

Mitä en tee

  • En suorista, kiharra tai föönää hiuksiani. (CG-metodissa matalalla lämmöllä diffuusorilla voi kuivata myös hiukset.)
  • En käytä hiusten kuivaamiseen froteepyyhkeitä, vaan vanhaa T-paitaa. Estäen pörröisyyttä.
  • En käytä sulfaatti-, alkoholi- tai silikonipitoisia tuotteita.
  • En harjaa hiuksiani. (paitsi märkänä/pesun yhteydessä.)


Tästä metodistahan saisi ihanan hifistelyharrastuksen, jos haluaisi ja monillahan se jo on. Itse kumminkin kokeiluiden ansiosta olen löytänyt oman kiharamaailmani ja olen päättänyt pysyä yksinkertaisessa.

Silti saan hiukseni näyttämään omaan silmääni kivalta ja toivon niiden voivan päivä päivältä vain paremmin. Kiharamaailmani jatkuu näillä toiminnoilla, jotka ovat jääneet rutiineiksi näiden kolmen viikon aikana. Enää en lähde silikonituotteiden pariin, koska tämä tuntuu hyvältä!

Oletko sinä tarttunut tähän haasteeseen ja miltä tämä sinusta tuntuu?

Kuulumisia kiireestä, yrittäjyydestä ja itsensä kehittämisestä

Toukokuu on pitänyt sisällään paljon kiireitä. Koulussa tiukka tahti asiakastöiden kanssa ja lisäksi kaikki muut arjen askareet ja lapset. Johonkin väliin sujautan oman hyvinvointini ja toiseen miehen ja ystävien kanssa olemisen. Olen kumminkin erittäin tyytyväinen elämääni, vaikka vauhtia onkin ollut.

Olen nyt kokeillut pieni muotoisesti oman yrityksen pyörittämistä. Tein koulun työharjoittelun luokkakaverini kanssa perustetussa RuuTikki NYssä. Yrittäjyys on kiehtonut minua jo kauan ja nyt pääsin kokeilemaan sitä. Ja kyllä, pidin siitä. Rakastan pitää asioita järjestyksessä ja sitä tarvittiin tässä meidän ompeluyrityksessä. Lisäksi huomasin pitäväni ihan älyttömästi asiakaspalvelusta ja saatiin omilla positiivisilla asenteillamme asiakkaille hyvä mieli. 

Niiden korjattujen vaatteiden kanssa tietenkin.  

Koulussa on sujunut muutenkin hyvin. Sain tietää, että valmistun mahdollisesti jo tämän vuoden puolella, joka on ihan huippua juttu! 


Maanantaina käväisen vielä koululla, jonka jälkeen aloitan kesätyöt. Oli ihan mahtavaa saada kesätöitä ja vieläpä omalta alalta. Toivon oppivani paljon uutta ja kehittymään työntekijänä. Minulle on nyt tullut sellainen uramutsi-fiilis. Tahdon edetä työelämässä. Uskallan ollan pitkästä aikaa hieman kunnianhimoinenkin. Olen kumminkin jalat maassa, koska ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Jos jotain, niin sen olen oppinut.

Mutta aina saa unelmoida, suunnitella ja tehdä niistä totta.


Tämän kaiken arkihärdellin keskellä olen myös muistanut blogia. En ehkä julkaisemalla postauksia, mutta kirjoittamalla niitä valmiiksi. Minulla on suunnaton halu saada blogiani eteenpäin. Samalla tavalla, kun haaveilen työelämästä ja itseni kehittämisestä.

En kumminkaan halua ottaa kummastakaan paineita, vaan haluan edetä rauhassa opiskellen ja tunnustelen omaa tietäni. Minusta on ihanaa, että monen surkean vuoden jälkeen (masennus) pystyn näkemään tulevaisuuteen kirkkaasti.

Näiden kuulumisten myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa lauantaita! <3

Surkea suuntavaisto ja kaunis Myllykosken laavu


Olisin halunnut kirjoittaa, kuinka meidän Myllykosken laavulle tehty reissu oli ihana siinä kauniissa ja lämpimässä säässä. Mutta kun laitetaan kaksi samaa sukua olevaa ihmistä suunnistamaan keskelle metsään, ei se aina mene niin kuin pitää. Lisänä myös, että omistan surkean suuntavaiston. Eksymiseen riittää vain iso kauppakeskus. 


Lähdettiin paistamaan makkaraa lauantaina ja katsomaan hienoa paikkaa Ruokolahdella, jossa sijaitsee Myllykosken laavu. Etsittiin paikkaa kaksi tuntia. Todellisuudessa paikkaan ajaa 20 minuuttia meiltä. Saatiin mahtava pitäjän- ja metsänkatselu reissu. Katsottiin samoja maisemia, jopa kaksi kertaa. Kuljettiin ympyrää.


Lapset turhautuivat autossa, mutta tottakai äiti tokaisi, että ihan kohta ollaan perillä. Todellisuudessa ei edes tiedetty mihin tulisi ajaa, mutta tätähän ei lapsille kerrota. Jotta turhautuminen ei menisi äärimmilleen.

Vielä kerran yritettiin, kun lähdettiin väärää retkeilyreittiä josta olisi kävellyt tunnin laavulle. Ei, sitä ei tehdä lapsien kanssa. Yksin se olisi ollut ihan mahtava reitti katsellen kaunista metsää. Koululainen mietti, kuinka joutuisi koulussa kertomaan tyhmästä retkestä ja pienempi sanoi, että jos kohta ei löydetä niin se oli sitten siinä. Naurettiin.


Mutta kyllä me vaan löydettiin perille auton kanssa polulle, josta oli laavulle matkaa 0.2 kilometriä. Saatiin joten kuten paistettua makkaratkin. Märät puut eivät ihan suoneet meille kunnon nuotiota, mutta saatiin makkarat paistettua ja syödäksemme. Olin myös ottanut kameran mukaan, jotta voisin kuvata pitkästä aikaa luonnossa. Sitä en ole tehnyt pitkään aikaan.


Vaikka retki alkoikin kehnosti huonon suuntavaiston takia, oli kaikki tyytyväisiä. Naurettiin äitini kanssa suuntavaistomme surkeutta. Lapset olivat tyytyväisiä ja tykkäsivät reissusta valtavasti.


Kuohuva Myllykoski metsän siimeksessä oli huumaava näkyvyys. Sen kohina rauhoitti mieltä ja sitä oli ihana katsella. Sain myös kivoja kuvia pärskivästä vedestä ja kuvien mukava voin vielä kuulla, kuinka tämä kaunis luonnonelementti piti ihanaa ääntään.

Voi, että kun sitä voisi purkittaa.