Sisällön tarjoaa Blogger.

#slowmorning - Be a lady they said



Vaatimuksia ulkonäöstä, vaatimuksia olemassaolossa. Vaatimuksia olla nainen. Ajatuksia herättävä video Be a Lady they sayd, sai minunkin ajatukseni hyrräämään.

Sanoja tulee ulkopuolelta, vaatimuksia millainen kuuluisi olla. Liian laiha, liian lihava. Ole sellainen, ole tälläinen. Tee enemmän, tee vähemmän. Ristiriitaista. Mikä olisi hyvä?

Olen itsekin saanut osakseni vaatimuksia elinaikanani ulkopuolelta ja silloin näitä vaatimuksia syntyy myös helposti omassa päässä. Tämä vaatii ulkoisenpaineen, sen joka juuri näitä vaatimuksia esittää. Lähipiiri, naistenlehdet, sosiaalinen media, anonyymit kommentoijat. Lista on pitkä.

"Olet muuttunut."
"Sinun täytyy muuttua."
"Ole iloisempi."
"Älä naura noin paljon."
"Miksi pukeudut noin?"
"Miksi et pukeudu aina noin?"

Näitä on voinut tulla ripotellen pitkin elämän aikajanaa, mutta lopulta saatat olla itse se, joka tekee näitä vaatimuksia itsellesi. Itse olen ollut ristitulessa näiden asioiden kanssa ja lopulta en tiennyt, edes kuka olen. Vahvin vaatimus elämäni aikana on ollut se, että minun olisi oltava jokin muu kuin olen. Täysin eri ihminen.

"Minun pitäisi olla laihempi"
"Olen liian laiha"
"Pitäisi meikata enemmän"
"Pitäisi meikata vähemmän"
"Pitäisi olla erilainen."
"Ei saa vaihtaa mielipidettä."
"Pitäisi vaihtaa mielipidettä."

Minun piti rakentaa itseni alusta asti, koska en tiennyt kuka olen ihmisenä. Kysyin pitkään itseltäni vain yhtä kysymystä.

"Kuka oikein olen?"

Videon sanoma on hyvä ja tärkeä. Kenenkään ei tulisi kadottaa itseään näihin paineisiin ja vaatimuksiin. Olen itse saanut kerättyä omat rippeeni pois lattialta ja kasattua niistä oman kokonaisuuteni. Aloin pikku hiljaa tuntemaan kuka olen ja mitä haluan olla. Niin, siis mitä MINÄ haluan olla.

En ihmettele, että ulkonäköpaineet ovat kovat. En ihmettele, että moni kipuilee oman identiteettinsä kanssa. En ihmettele, että moni ihana nainen sulkeutuu kuoreensa, kun ei voi olla oma itsensä ulkoisten paineiden takia.

Mielestäni jokainen on arvokas, täydellinen ja ihana, juuri sellaisena kuin hän on. Ja jos kipuilee oman päänsisäisten ajatusten kanssa, niin ratkaiseva tekijä on se missä sinun on hyvä olla. Mikä tuntuu hyvältä.

Jos olosi on yksinkertaisesti hyvä. Teit mitä vain. Niin se on kaiken tämän ohittava fakta.

Ja hei! Ihanaa naistenpäivää <3


#slowmorning - Olen onnellinen


Joskus elämä heittää niin kovasti ympäri, ettet itsekkään pysy mukana. Se voi olla mitä vain. Joskus palapeli on kasattava alusta asti uudestaan. Tuntuu, kuin se olisi tippunut pöydältä. Kyseessähän ei ole vain kymmenen palan palapeli. Se on tuhat palaa, jotka saat yksi kerrallaan korjata lattialta takaisin kokonaiseksi palapeliksi.

Näin tuntui minusta muutamia vuosia takaperin. Olin kahden lapsen äiti, enkä tiennyt mitä tulisi tehdä. Muuta kuin olla äiti. Se on parasta, mitä voin kuvitella, mutta samalla olen nainen. Nainen, joka haluaa edetä omalla polullaan. En ollut sitä silloin, masennuin ja taistelin päivä päivältä läpi synkkyyden.

Tuona aikana tuli kumminkin katsottua sarjoja paljon. Katsoin sarjan, jossa nainen tuunasi vanhoja vaatteita ja tienasi niillä. Mietin, että tuo olisi mielenkiintoista, haluaisin osata ja tehdä tuosta ammatin. Silloin kumminkin pidin tätä vain unelmana, joka pian lentäisi taivaaseen linnun lailla.

Mutta, kuinka kävinkään. Päätin vihdoin hakea kouluun. Pääsin kahteen paikkaan. Tunne ja järki taistelivat toisiaan vastaan. Päädyin kumminkin menemään tunteella ja valita vaatteisiin ja luovuuteen liittyvän opiskelupaikan. Enkä ole katunut pätkääkään.

Tuohon mennessä olin jo unohtanut kyseisen sarjan ja siihen liittyvät ajatukset.

Koulun aloitettua huomasin palasien yksi kerrallaan loksahtavan paikalleen. Ensin reunapalat ja pikku hiljaa löysin myös niitä keskipaloja. Kerrankin järki-ihmisenä, menin tunteen mukaan ja se pelotti. Mutta se valinta ja päätös on ollut elämäni parhain päätös.

Valmistuin käsi- ja taideteollisuuden artesaaniksi joulukuussa. Myös opettajan kanssa pienen juttelun jälkeen päädyin jatkamaan heti seuraavassa kuussa opiskelujani mittatilausompelijan ammattitutkintoon. Sekin pelotti, eihän se ollut suunnitelmissani. Mutta niin vain pikainen päätös on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Pidän uuden oppimisesta ja nämä kiinnostavat valtavasti.

Tuntuu, että koko palapeli on nyt kasattu näiden vuosien aikana. Minulla on unelma, jonka haluan toteuttaa. Olen saanut kerättyä palapelin palaset lattialta.

Olen onnellinen. 

#slowmorning - Kahvia ja ajatuksia

Yhteistyössä Turun kahvipaahtimo


Joulukuu on vierähtänyt siivillä ja pian on joulu. Itse en ole päässyt joulutunnelmaan hektisen arjen takia, mutta pian voi rentoutua joulun tunnelmaan ja mukavaan yhdessä oloon. Kiireen keskellä olen yrittänyt kumminkin rentoutua hyvän kahvin saattelemana.

Olen viimeisen kuukauden aikana aloittanut aamuni Turun kahvipaahtimon kahveilla. Juonut niitä ystävien seurassa ja nauttinut iltakahvit, jotta jaksaa loppuillan sen voimalla. Turun kahvipaahtimon kahvit olivat mauiltaan vaaleita ja huomasin, että olen kyllä vannoutunut tummapaahtoisten juoja. Mutta nämä vaaleat kahvit olivat kumminkin oikein hyviä mauiltaan.

Jokainen erilaisella vivahteella tuunattuna. 


Rehellistä vapaapäivää en ole oikeastaan pitänyt, mutta pian tulevat kolme päivää, jolloin joulua vietetään aion ottaa rennosti. Juoda hieman lisää kahvia, antautua tekemättömyydelle ja nauttia lapsien ilosta ja naurusta. Luulen, että sen jälkeen jaksaa taas painaa arkea eteenpäin.

Ei, en inhoa arkeani vaikka tekemistä onkin ollut paljon. Pidän työstäni, pidin koulustani, josta juuri viime perjantaina sain todistuksen käteeni. Ja tammikuussa jatkan vielä kouluttautumista eteenpäin ja hankin itselleni ammattitutkinnon.

Näitä kaikkia olen tehnyt ja ajatellut samalla, kun olen maistanut Turun kahvipaahtimon kahveja yksi maku kerrallaan. 

#slowmorning - Tauko tuo positiivisuutta


Tauko. 

Joskus se tunnutaan näkevät negatiivisessa valossa, koska tällä hetkellä ihmiset ovat tehty suorittamaan arkea, kiirehtimään ja etenemään paikasta paikkaan. Mutta minulle tauko tarkoittaa vain positiivista aikaa. Oppii tuntemaan itseään vielä enemmän, keräämään energiaa ja tauko voi tehdä vain hyvää.


Tauko ei tarkoita lopullista. Tauko on vain tauko. Pieni hetki elämästä.

Olen pitänyt taukoa esimerkiksi blogista, kuten huomata saattaa. Kun ennen pidin itsekkin taukoa negatiivisessa valossa, osaan ottaa sen nyt ihan erilaisessa loisteessa. En ole pitkään aikaan avannut tätä näkymää, jolloin alan rustata tekstiä. Aloittaminen oli vaikea, mutta tässä sitä ollaan.

Huomaan näppäimistön äänien rauhouhoittavan.


Pidän tauoista. Töissä, koulussa, kodin askareita tehdessä. Otan välillä myös taukoa arjesta, tyhjennän mielen, otan rentoutumishetken, nautin jostain tekemisestä siihen keskittyen. Taukoja on monenlaisia. En halua uppoutua ruuhkaisen arjen syövereihin pitämättä taukoja. Jo 15 minuuttia itselleen sillä hetkellä mielekästä tekemistä voi tehdä paljon.

Kokeile joskus istua 15 minuuttia hiljaa, tekemättä mitään, olla vain ja ilman sitä puhelinta. Aluksi se voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta energiatasot voivat nousta tuossakin ajassa jo paljon.

Huomaan tämän viikon tapahtumien ja liian vähien taukojen pitämisen tekevän minusta väsyneen. On aika taas skarpata ja ottaa se touko. Se hyvä tauko elämästä ja arjen askareista, jonka avulla voi saada vain pelkkää energiaa.

Älä tuhlaa itseäsi. Taukojen pitäminen ei ole ajan tuhlaamista.

Nämä superihanat kuvat on muuten ottanut ystäväni, jonka kuvia voi tiirailla enemmän instagramissa nimimerkillä @lupus_photography

#slowmorning - Syksy. Lempivuodenaikani.


Rakastan syksyä. Syksyn värejä ja valonkajoja.

Vaikka syksy tekeekin minut yleensä hieman väsyneemmäksi, se ei haittaa. Pidän siitä silti. Se väsyttää, koska valo häviää pikku hiljaa ja alkaa pimeä vuodenaika. Nyt minulla on testissä kirkasvalolamppu.

Rakastan syksyä, koska siinä on paljon värejä. Kaunista ruskaa ja muita maanläheisiä värejä. Ne ovat kauniita.


Olen herkkä kylmälle, mutta syksyllä se ei haittaa. Tykkään pukeutua isoihin villapaitoihin ja kääriytyä viltin alle. Jostain kuulin, että masennukseen sairastuneen henkilön lempivuodenaika on yleensä syksy. Syksy siksi, koska yleensä muidenkin vireystila laskee hieman.

Kesällä kauniina päivänä, tunnen yleensä huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa lähteä nauttimaan tästä kauniista päivästä ulos. Syksyn tullen voi taas ihan hyvällä omalla tunnolla käpertyä sohvan nurkkaan, jos siltä tuntuu. Tai näin minä ajattelen.


Syksy myös inspiroi. Se saa inpiraatioita luovuudelle. Syksyn maisemia on ihana kuvata. Piirtää illan hämyssä ja opetella uusia asioita.

Olenkin tehnyt omille piirustuksilleni oman instagram-tilin, joka löytyy nimimerkillä @wallosart. Hyppää mukaan seuraamaan. Haluan oppia ja kehittyä. Se on tavoitteeni.

Mikä on sinun lempivuodenaikasi?