Sisällön tarjoaa Blogger.

Mitä kuuluu CG-metodille?

Postaus toteutettu yhteistyössä Sweety.fi


Hetkeen en olekkaan jutellut teille hiuksistani. Toisaalta niille ei ole kuulunut sen kummempaa. Pesun yhteydessä laineet tulevat hieman esiin, mutta kuivuessaan ne suoristuu. Olen vaihtanut hoitoaineita ja ottanut shampoon käyttöön. En kumminkaan vaihda tuotetta suinpäin seuraavaan, jos tuote ei tunnu omalta. Käytän sen loppuun, kunnes ostan uuden.

Näinhän on aina parempi.

Hetki sitten avattiin uusi kotimainen verkkokauppa sweety.fi. Se pitää sisällään luonnonkosmetiikkaa ja ihania kauneusjuttuja. Sain heiltä testattavaksi shampoon ja hoitoaineen, jotka sopivat hyvin curly girl -metodia harjoittaville!


Kuvassa ensimmäisen pesun jälkeen sweetyn tuotteilla. Aika kiva! Harmi ettei hiukseni jaksa pysyä muodossa koko päivän. Täytyisi käyttää muotoilutuotteita, mutta ne ei tunnu omilta. Joten tällä mennään.

Pesukokemus oli myös miellyttävä, vaikka ensin epäilin hajusteettomuutta, mutta ei. Ne olivat mahtavia! Tuotteet ei sisällä sulfaatteja tai parabeeneja. Lisäksi tuoksuherkille tämä on oikein oiva valinta. Samaan tuoteperheeseen kuuluu suihkugeeli, joka tuntui myös oikein hyvältä.

Curly Girl -metodia olen itse toteuttanut rennoin ottein. Tulee lainetta tai ei tule, kunhan hiukset tuntuvat hyvinvoivilta ja puhtailta. Ja ensimmäisen kohdan tämä metodi onkin toteuttanut.

Niin ja ne takut ovat hävinneet!

Nämä Sweetyn tuotteet ovat luonnonmukaisia, joten kun niillä aloittaa pesun saattaa ensin hiukset hieman rasvoittua. Näin käy minulle, kun olen siirtynyt luonnonmukaisiin tuotteisiin, mutta kun niiden jatkoa käyttää tuntuu, ettei hiukset rasvoitu moneen päivään lainkaan. Tämän huomaan esimerkiksi myös kun olen siirtynyt sulfaattipitoisista tuotteista, ei sulffaattisiin. Kuten tässä CG-metodissa.

Onko muilla samoja kokemuksia?


Olen aina yrittänyt hiljalleen panostaa hiusteni kuntoon, mutta kasvot ovatkin saaneet kukkia ja kerätä likaa ihan rauhassa. Kyllä, pesen meikit pois ja kyllä, toisinaan pesen kasvot. Ja naaman rasvaus onkin ollut itselleni täyttä utopiaa. Toisin sanoen olen ollut todella laiska kasvojen pesijä. Mutta nyt olen sillekkin hiljattain tehnyt muutosta.

Piti vain ensin saada aamuinen naaman pesu omaan aamurutiiniin. Se on onnistunut hiljalleen. Illalla peseminen on huomattavasti helpompaa. Syystä, en tiedä. 


Sweetyltä löytyy tosiaan kaikkea kauneuteen liittyvää, eikä ihonhoitotuotteet ole pois listoilta. Sain hiusten hemmottelun lisäksi testiin kasvoveden ja aloe vera -geelin. Kasvovesi toi ihanan raikkaan tunteen kasvoilleni ja aloe vera -geelikin tuntui hyvälle. 

Aloe vera -geeliä ajattelin kokeilla vielä aftershave-tuotteeksi, koska se rauhoittaa ihoa. Tuote on muutenkin erittäin monipuolinen, esimerkiksi sitä voisi käyttää auringonpolttamaan ihoon. 


Minä täällä jatkan ihonhoitotoimien opettelua ja kuten curly girl -metodiin, niin omalle ihollekkin on löydettävä hyvät tuotteet. Hiukseni tykkää selvästi mahdollisimman luonnollisista vaihtoehdoista, mutta kasvoni iho reagoi niihin hieman negatiivisemmin.

Nyt kumminkin saan ilon jakaa teille ALEKOODIN sweety.fi verkkokauppaan. Koodilla Jonna25 saat -25% alennusta Sweetyn omista hiustenhoitotuotteista! Koodi on voimassa elokuun loppuun asti.

Kannattaa pysyä myös kuulolla minun instagramissa (@jonnamariawallin), johon tulee piakkoin ihana arvonta!

#slowmorning - Rakastan hitaita aamuja




Rakastan hitaita aamuja. Sellaisia, joissa saa istua sohvan nurkassa, kylpytakki päällään ja vieressä hyvää kahvia.

Näinä aamuina minun kahvikupistani on löytynyt Warrior Coffeen kahveja, jotka ovat mielettömän hyviä. Kahvi nimeltä Peru on ollut aamukahvinani jo useamman aamun, se on mielettömän hyvää ja aamu lähtee hyvin käyntiin. Ei huono ole kumminkaan Kolumbia Dark, joka on sopivasti vahva luomukahvi.

Warrior Coffeen tarina on myös mielenkiintoinen. Rakastan lukemista aamuisin ja kahlasinkin heidän sivut läpi eräänä aamuna. Lukeminen saa aivonystyrät hereille itselläni ja siksi luenkin yleensä kännykän syövereistä uutisia, mutta toisinaan myös lehtiä.

Kyllä pystyn lähtemään nopeastikkin liikkeelle aamuisin, mutta olo on huomattavasti kivempi kun on saanut nauttia sen kahvikupin tyhjäksi istuen, eikä juosten. Siksi yritänkin herätä aina reilusti aikaisemmin aamuina, jolloin on lähdettävä esimerkiksi töihin, kouluun tai muihin askareisiin. Tarvitsen sen oman pienen hetken aamuun, jolloin voin vain istua ja olla. Se kahvikuppi tiukasti käsissä.

Warrior Coffeelta löytyy myös voikahveja. Itse en ole niitä vielä kerennyt maistamaan, mutta odotan kovasti. En ole ikinä maistanut voikahveja, joten nyt on sen aika. Varmasti jonain aamuna valmistan itselleni voikahvin.

Tälläkin hetkellä olen istunut tovin sohvalla. Se kahvikuppi lähettyvillä. Pian alkaa päivän askareet ja kehossa tuntuu siltä, kuin se olisi kerännyt energiaa tänä aamuna. Tämä tyyli sopii minulle ja toisille tietenkin toinen. Mutta...

Rakastatko sinä hitaita aamuja?

#slowmorning - Minimalistinen elämäntapa osana arkea


Minimalistinen elämäntapa on elämän yksinkertaistamista. Vähennetään tavaraa, sisustetaan minimalistisesti, kulutetaan vähemmän ja eletään enemmän. Minun mielestä kumminkin minimalistinen elämäntapa voi koota sisälleen paljon ja se voi jokaisella olla erilainen. Itselleni tämä tapa on ollut yksi henkisen elämän käänne kohta.

Minimalistinen elämäntapa on tuonut minulle jonkilaisen sisäisen rauhan. Rakastan kun tavaroilla on omat paikkansa. Rakastan kun kaapeista löytyy juuri niitä asioita joita tarvitsen elämässäni. Omistan tavaroita, jotka ovat sykähdyttäneet heti ne saatuani. Se on se tietty fiilis, kun koskee kyseiseen tavaraan. Se fiilis, josta tietää että tätä tavaraa tulen pitämään pitkään ja hartaasti.


Kun karsin tavaraa, kävin ne läpi yksitellen. Tavaroiden karsiminen oli helppoa, koska päätin pitää ne asiat mitä käytän kerrasta toiseen. Siitä tiesin, että tulen käyttämään sitä myös jatkossa. Esimerkiksi kylpypyyhkeet. Huomasin valitsevani aina sen saman niistä kymmenistä vaihtoehdoista. Ne ovat siis niitä tavaroita, joita tulen käyttämään niin pitkää kuin pystyy. Ja hyvät tavarathan kestävät pitkän aikaan.

Rakastan tyhjiä keittiön tasoja. Tai niin tyhjiä, kuin ne minun arjessa voivat olla. Pidän tasoilla vain ne päivittäisessä käytössä olevat asiat ja muut löytyvät kaapeista. 


Minulle minimalistinen elämäntapa on tosiaan tuonut sisäisen rauhan. Vaikka periaatteessa koko ajan joutuu katsomaan, ettei omista mitään turhaa, pientä lasten vaatetta tai omassa vaatekaapissa käyttämättömiä vaatteita, on se silti jotenkin rauhallista. Tiedän missä on mitäkin ja tiedän, että ne riittää. On minulla kumminkin rojukaappi, johon kerään tavaraa kirpputori myyntiä varten.

Tämä matka on kumminkin pitkäjänteistä. Huomaan oman kulutustapani virheet, huomaan milloin tekisi mieli jotain uutta, vaikka on jo kaikkea tarvittavia asioita. Koitan kumminkin pohtia uutta ostaessani paljon. Tykkäänkö siitä pitkään ja hartaasti. Vielä toisinaan, joudun käymään läpi asioita joita en käytä. Mutta uskon silti, että pääsen vielä joskus balanssiin tavaroiden kanssa ihan kunnolla.

Yritän käyttää asiat loppuun, ennen uuden ostamista. Mietin, ensin voinko keksiä tarvittavan asian jo jostain mitä minulla jo on. Esimerkkinä vaatteiden korjaaminen ja muodistaminen. Sekin on mielestäni ihana lisä arkeen, koska tykkään ideoida ja suunnitella. Tottakai arjen kiireet ovat tätä suunnitelmaa verottaneet, mutta onhan tässä aikaa.

Biojäteasianakin minulla toimii on kattila, joka ei käynyt muuttaessa asunnon induktioliedelle.


En enää ahdistu tavaramäärästä. En koko ajan mieti, mitä tavaroita pitäisi saada pois asunnosta ja joka keväistä ja syksyistä tavaran vähentämistä minulla ei ole, koska olen tehnyt sen kerran ja harkiten. Mielessäni on kirjanpito, mitä oikeasti pitää milloinkin ostaa. Esimerkiksi isommat lasten vaatteet, mutta nekin saadaan tutuilta suurinosa kierrätettynä.

Tälläkin hetkellä lapset katsovat kasseja läpi, josta löytyy muille tarpeettomia ja pieniä vaatteita. Nyt ne pääsevät jatkamaan kiertokulkua meidän lasten päällä.

THE END - Käyttäymisterapian avulla yli masennuksesta


Muutama vuosi takaperin elin masennuksen kanssa. Piinaava väsymys, ahdistus ja tulevaisuuden näkeminen oli todella hankalaa. Hain apua, sain apua. Se auttoi minut alkuun, mutta pohdin olisiko minulle hyötyä, jonkin näköisestä terapia jaksosta. Ennen kuin ehdin edes kysyä asiaa hoitajaltani, hän ehdotti kiinnostaisiko minua osallistua dkt-terapiaan, eli Dialektiseen käyttäytymisterapiaan. Olin kiinnostunut. Varsinkin kiinnostunut siitä osuudesta auttaisiko se minua.

MIKÄ ON DIALEKTINEN KÄYTTÄYTYMISTERAPIA? Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on menetelmä epävakaan persoonallisuushäiriön ja muiden tunnesäätelyvaikeuksien, kuten vihanpurkauksien, hoitoon. Terapiassa saat konkreettista tukea rakentavien toiminta- ja vuorovaikutusmallien sekä tunnesäätelykeinojen harjoitteluun. Itsetuntemusta ja itsensä hyväksymistä vahvistetaan mindfulness- eli tietoisen läsnäolon harjoituksilla. Lisäksi terapiassa pyritään vahvistamaan hankalien tunteiden tunnistamisen ja sietämisen taitoja.  - Terveystalo

Ennen tämän terapian aloittamista en tunnistanut tunteita, stressasin asioita joille en voinut mitään, ahdistuin vastoinkäymisistä ja tekemistäni virheistä. Suoritin ja siivosin pakonomaisesti, mitään ei voinut tehdä ennen kuin koti oli siisti. Mietin jatkuvasti teenkö jotain väärin ja tunsin itseni huonoksi äidiksi. Kieltämättä, elämä oli raskasta näiden ajatuksien kanssa. Hyvä, että pystyi hengittämään. Rinnassa jatkuva paineentunne ja elämä ei näyttänyt valoisalta, vaikka olisi mistä suunnasta katsonut.

Olin utelias, että voisiko näistä löytää apukeinoja omaan arkeen, niin että elämä tuntuisi edes hieman paremmalta.

Lähdin terapiaan jännittyneenä. Varsinkin ryhmäterapia oli hikisiä kämmeniä ja täriseviä käsiä täynnä. Ryhmässä kysyttyihin kysymyksiin ei ollut oikeaa vastausta, mutta minä ajattelin, että vastaan kumminkin väärin. Tunnistin itsessäni sen pienen tytön, joka ei uskaltanut puhua. Vähän niin kuin olisi mennyt ajassa vuosia taaksepäin. Ensin tämän terapian asiat tuntuivat oudoilta, vaikeilta käsittää ja jouduinkin pyytämään mieheltä apua selittämään minulle sen mitä paperissa lukee. Huomasin oman ajatusmaailman olevan aivan kallellaan.


Vaikka alku tuntui vaikealta, halusin oppia. Olin utelias, että voisiko näistä löytää apukeinoja omaan arkeen, niin että elämä tuntuisi edes hieman paremmalta. Opin, turhauduin, kokeilin vielä ja se toimi.

Muutuin 18 viikon aikana paljon, kun uskalsin ottaa terapiassa käytyjä asioita käytäntöön.

Dialektisesta käyttäytymisterapiasta oli itselleni suuri apu. Todella suuri. Tänä päivänä osaan olla itselleni armollinen, uskallan tehdä virheitä, eli kokeilla uusia asioita ja ahdistus ei ole enää joka päiväinen seuralainen. Sain ajatusmaailmani oikeisiin päämääriin ja pakonomainen siivoaminen ei kuulu enää rutiineihini. Oikeastaan nyt tiedän, sen tunteen miltä tuntuu kun ei jaksa aina siivota.

En uskaltanut tuntea tunteita. Varsinkaan negatiivisia. Nyt tunnistan tunteet, joita minulle tulee päivän aikana. Positiiviset ja negatiiviset. Se ei todellakaan vie energiaa, vaan tuo energiaa, kun tietää mitä  itse tarvitsee. Tämä taito oli itselleni ehkä yksi tärkeimmistä. Uskaltaa tuntea ja saada niille ihan oikea nimi, muukin, kuin ahdistus. Huomasin, että ahdistuksen takaa löytyi milloin mitäkin tunteita, kun aloin niitä tutkimaan. Elämä muuttui heti myös paljon rikkaammaksi ja värikkäämmäksi.


Sain dialektisesta käyttäytymysterapiasta niin paljon voimaa, vinkkejä ja taitoja, että tällä hetkellä en edes muista milloin minua on esimerkiksi ahdistanut viimeeksi. Elämä tuntuu rauhalliselta ja tulevaisuuden voi nähdä kirkkaampana. Muutuin 18 viikon aikana paljon, kun uskalsin ottaa terapiassa käytyjä asioita käytäntöön.

Voin kääntää sivua ja jatkaa uuden luvun kanssa. Masennus saa jäädä yhdeksi luvuksi elämässäni.

Tänä päivänä käytän näitä asioita edelleen. Hengitän tietoisesti päivittäin, teen yksi asia kerrallaan päivittäin. Kun jokin tilanne tuntuu pahalta, tarkastan tosiasian ja otan virheet oppimisen kannalta. Tiedän miltä tuntuu olla normaalisti vain väsynyt ja kun väsyttää osaan antaa itselleni aikaa ja lepoa. Sotkuinen koti, joka tuntui ennen pään sisäiseltä kaaokselta, ei tunnu enää siltä. Vaan normaalilta lapsiperhearjelta. Tykkään siivota, mutta osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siivoaminen ei ole ikinä ensimmäisten joukossa. Sosiaaliset tilanteet, eivät ole enää ahdistavia ja minusta tuntuu, että olen löytänyt itseni.

Olen niin kiitollinen jokaiselle hoitotaholle, miesystävälle, perheelle ja ystäville. Teidän kanssa jaksoin tämän läpi. Ja tottakai haluan kumartaa myös itselleni. Koska, kukaan muu ei tätä voi tehdä käytännössä itsesi puolesta.

Mutta silti tein sen teidän kaikkien avulla! Voin kääntää sivua ja jatkaa uuden luvun kanssa. Masennus saa jäädä yhdeksi luvuksi elämässäni. En edes muista sitä pahalla, muistan sen matkana jonka aikana opin todella paljon itsestäni ja elämästäni.

Kuten kirjat, tämäkin saa loppua sanoihin THE END

Pelottava veritulppaepäily


Kaikki alkoi viime viikon keskiviikkona. Töistä kotiin ja kahvikupin kanssa sohvalle lepäämään. Aloin tuntemaan kipua vasemmassa pohkeessa, mutta pohdin sen olevan töistä ja siellä seisomisesta. Jatkoin normaalisti päivääni ja illalla menin vielä auttamaan ystävääni lastenhoidon saralla. Siellä sitten kipu alkoi olla jo sitä luokkaa, että etsin särkylääkettä ja nappasin se muitta mutkitta. Aloin kummastelemaan miksi vain toinen jalkani on kipeä pohkeen kohdalta.

Paniikkikohtaushan siinä tuli, taju meinasi lähteä kivusta ja tajunta virtasi matalalta normaaliin.

Saavuin kotiin ja aloin katsomaan jalkaani tarkemmin. Ei siinä mitään näkynyt, mutta kipu oli jo melko kova. Puhuin ystävän kanssa puhelimessa, jonka aikana nousin kävelemään ja huomasin, ettei tämä kipeä jalka pysynytkään enää alla. Lopetin puhelun ja aloin soittamaan apua. Ensin sellaiseen apunumeroon, josta saisi vinkkiä mitä tehdä. Se jonotusaika tuntui vain liian pitkältä kipuun nähden ja päätin soittaa hätänumeroon. Pyysin miehen paikalle ja sain itselleni apua kotiin.

Paniikkikohtaushan siinä tuli, taju meinasi lähteä kivusta ja tajunta virtasi matalalta normaaliin. Kylmä hiki valui pitkin kehoa. Tunti tutkittiin ja sain lopuksi kipupiikit ja rentouttavat. Ei ollut suurta hätää ja päätin jäädä kotiin seuraamaan tilannetta. Sain nukuttua muutaman tunnin. Seuraavana aamuna työterveyteen, jossa suurempia tutkimuksia ei tehty. Hoidin lihaskipuna.

Nyt tämä jalka oli toiminta kyvytön ja kipeä. Jälleen.

Perjantaina päätin kumminkin vielä varmistaa asian. Jalka oli tönkkö ja kävely vaikeaa. Askeleet sattui pohkeeseen. Terveyskeskuksessa sitten otettiin verikoe, jonka tulos olikin tukoksen osalta positiivinen. Pääsin ultraan, mutta tulppaa ei löydetty. Joka olikin ihan parasta!

Mutta tämä on jälleen ollut piinaavaa aikaa. Turhauduin, koska jälleen vasen jalkani ei toiminut niin kuin normaalisti. Siinä on jo tutkittu rustokuluma, jonka takia kinkkasin monta kuukautta, kunnes lähdin sitä jumppaamaan ja hoitamaan. Nyt tämä jalka oli toiminta kyvytön ja kipeä. Jälleen. Inhoan valtavasti sairaana oloa. Oli se sitten flunssa tai jokin muu, mikä madaltaa toiminta kykyä arjessa. Tosin, kuka siitä nyt pitäisikään. Itselläni aina hermo kiristyy, jos jokin kehon osa reistaa ja pahin on, jos siihen ei löydetä selvää syytä. Itse en ymmärrä sairaus asioista googlea enempää ja olenkin hieman ymmälläni kipeän jalan kanssa.

Nyt kumminkin asiat jalan kanssa ovat kuta kuinkin reilassa. Ensin seurasin tilannetta, mutta jalan kivut hävisivät ja pystyin tekemään töitä ja toimimaan arjessa normaalisti. Mutta huh, kun se pääsi säikyttämään! Veritulppa kun ei ole leikin asia.