Sisällön tarjoaa Blogger.

Esittelyssä: Kolmen tytön koti


Tavarathan sain paikalleen jo ensimmäisenä viikonloppuna, kun muutto oli tehty. Oikeastaan se on aina ollut tapana, että tavarat saadaan mahdollisimman nopeasti omille paikoilleen. Tätä tietenkin edesauttaa, että rakastan järjestelemistä paljon. Nyt ajattelin esitellä meidän uuden kodin. Se on ihana, raikas ja pohjarakenteeltaan meille oikein sopiva.
Uusi koti on rivitalo ja asunto löytyy kahdessa kerroksessa. Ovesta sisään astuessa päästään pieneen tuulikaappiin, johon on kätevä jättää kuraiset kengät ja märät ulkovaatteet kuivumaan näin talvella. Väliovi eteisen ja huoneiston välissä on erittäin kätevä kissoja ajatellen. Ei tarvitse pohtia, onko se kissa nyt ulko-oven takana vai jossain muualla sisään tullessa. 


Alakerrasta löytyy olohuone, keittiö ja pieni vessa. Olen aina ihastellut avokeittiötä ja miettinyt sen mahdollisuuksia. Jotenkin näin lasten kanssa on mahtavaa, että keittiö löytyy samasta tilasta olohuoneen kanssa. Ruokaa tehdessä, kukaan ei jää yksin ja ruuanlaiton lomassa pystyy ihan hyvin juttelemaan. Siivoamisen kanssa sama meininki.
Lisäksi meiltä löytyy pikkuruinen takapiha ja terassi. Kerkesin jo haaveilla omasta pienestä minipuutarhasta. En tiedä, onko se minun kohdallani uhka vai mahdollisuus, mutta lukemalla ja opiskelemalla sekin varmaan luonnistuisi.








Portaat hieman jännitti minua ensin. Kuinka lapset oppisivat kulkemaan näitä portaita liukastumatta. Kieltämättä itsekin olen joutunut opettelemaan askelten harkitsemista. Onneksi on keksitty liukuesteitä, joita laitan jokaiseen portaaseen. Portaiden alapuoli pääsi kerralla heti käyttöön. Se toimii tällä hetkellä kissojen valtakuntana ja sieltä löytyy heille tarpeelliset tavarat, hiekkalaatikot ja ruokakupit.


Yläkerrasta löytyy kaksi makuuhuonetta, joista isompi meni lasten käyttöön. En itse tarvitse makuuhuoneeseen sen kummempia asioita, kuin sängyn ja yöpöydän. Lapsille sen sijaan tarvitaan leikkitilaa, joten tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu. Yläkerrasta löytyy myös suihkutilat, toinen vessa ja pyykinhuoltoasiat. Lisäksi meillä on sauna!
Ah, sauna! En ole liiemmin koskaan ollut saunaihmisiä, mutta kun tapasin tämän hetkisen mieheni (lue: saunahulluni), olen alkanut itsekkin pitämään saunan tuomasta rentoudesta. Olenkin välillä pitänyt itselleni niin sanottuja hemmottelu- ja rentoutusiltoja saunan kera. Siitä tulee varsin rentoutunut olo!




Lapset ja minä tykätään meidän uudesta kodista. Vaikka pakollisen muuton aiheuttama stressi toi mieleen, ettei kivaa, meille sopivaa kotia ei tule löytymään, koska asunto josta meidän täytyi muuttaa oli niin valtavan ihana. Se tuli kumminkin kuin salaman iskusta löydettyäni vuokrailmoituksen tästä asunnosta. 
Jos rahasta puhutaan. Uuden asunnon etsimiseen olin laittanut melko korkean hintatason. Päätin kumminkin tuolloin, että mielummin terveys kuin halpa, mutta huono asunto.
Raha on tärkeä elementti jokaisen arjessa. Rahalla saa kivan mielenkohotuksen muutamiksi sekunneiksi, mutta itse saan enemmän mielihyvää siitä, että voin vaikuttaa jollain tapaa ympäristön terveyteen kuluttamalla vähemmän. Jokainen "melkein-heräteostos", jonka jätän kumminkin kauppaan, on minulle lottovoittonumero jolla saan pidemmällä tähtäimellä maailman parhaan olon! Tälläisistä asioista sekä hiilijalanjäjestä, ajattelin kirjoittaa myöhemmin.

Blogin tulevaisuus ja uusi osoite



Aloin kirjoittamaan blogia, kun mahani oli yhtä pyöreä kuin ilmapallo. Siitä on reilu 7 vuotta. Muistan, kun etsin itselleni samassa tilanteessa olevia (lue, raskaana) ihmisiä, jonka kanssa voisi jaksaa sitä mahahurmiota, erilaisia oireita ja miettiä millaista sitten on kun on vauva. Löysin yhden sellaisen ja hänen kauttaan innostuin blogin kirjoitamisesta.

Ensin se oli tyypillistä päiväkirjamaista löpertelyä, kuten silloin blogit olikin suurimmilta osin. Kerroin sinne raskauden etenemisestä ja vauvatavaroiden hypettelystä. Siitä tuli minulle erittäin rakas harrastus. Valokuvia olen ottanut pienestä pitäen ja oli ihana kuvailla, jotain muutakin varten kuin pixeleinä kameranruudulla.


Bloggaaminen on ollut minulle ihana oma juttu. Blogimaailma muuttui pikku hiljaa, opin hieman uutta ja halusin tehdä jotain uutta. Vaihtelin nimeä, etsien sitä sopivaa. Olen ollut muutamissa blogiyhteisöissä, jonka ansiosta olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja käynyt erilaisissa tapahtumissa. Voi, niitä aikoja!

Blogi on myös osannut kuormittaa ja rastaa hermoja. Lapsien syntymän jälkeen aikaa ei ole ollutkaan enää niin paljon, kuin ennen. Kappas! On täytynyt priorisoida, ärsyyntyä, kun on unohtanut aiheen josta halusi ehdottomasti kirjoittaa. Tehdä suunnitelmaa ja toteuttaa. Tehnyt kuraa ja tehnyt myös jotain loistavaa. Joskus kuormitus blogin kanssa meni siihen ettei tuntunut olevan enää mitään sanottavaa. Silloin lopetin ja monesti lopetinkin.

Viimeisimmällä kerralla päätin, että en tule lopettamaan blogia. On se niin nähty. Aina päätän, mutta aina palaan takaisin. Ihan aina.


Nyt minusta tuntuu, että olen löytänyt sen oman ääneni. Ihan arjessakin olen joutunut etsimään itseäni, joten blogin kanssa on ollut täysin sama. Päätin jo joskus aikaisemmin, että en ota blogia tosiaan niin vakavasti kuin alkuaikoina. Päätin, että elän ensin, kirjoitan sitten. Kirjoitan niistä asioista, jotka ovat sillä hetkellä elämässä meneillään, pidän taukoa jos tarve vaatii, enkä lokeroi blogiani tiettyyn kategoriaan. Olen aina kirjoittanut lifestylehengellä ja sillä jatkan tästäkin eteenpäin. 


Starbox-blogiyhteisö sulkee ovensa 31.3. ja blogini osoite tulee muuttumaan 1.4. Uusi blogini pitää sisällään tätä minun ääntäni. Haluan kertoa enemmän omasta minimalistisesta elämäntavasta, luonnon ja ympäristön hyvinvoinnista, kodin loistavasta järjestyksestä, vaatteista, kaikesta kauniista ja luovasta. Haluan myös tuoda enemmän esille meidän perhearkea ja ehkä jotain lastenkasvatuksestakin haluan mainita.Toisin sanoen minun arkea. Siksi blogini nimi tulee muuttumaan omaan nimeeni. Se on ja pysyy. Ja kyllä vaikka menisin naimisiin. Heh.

Ja koska te lukijat siellä ruudun toisella puolella olette myös se miksi tätä teen, minulle saa tuoda ideoita kirjoituksia ajatellen, jos jotain tulee mieleen. <3

Blogin tulee siis 1.4. löytymään tästä osoitteesta.

https://www.jonnawallin.fi/

Siihen asti höpistään näillä meiningeillä vielä täällä Starboxin puolella. Meininkejä voi myös seurata instagramissa!

Ihanaa maanantaita kaikille! <3

Mitä ystävyys merkitsee minulle?


Minulla on pienestä pitäen ollut pieni, mutta erittäin tärkeä ystäväpiiri. Toisien kanssa olemme tunteneet kauan ja toisien hieman vähemmän aikaa. Meitä kumminkin yhdistää ja ystävyyttä pitää yllä luottamus, joka on mielestäni erittäin tärkeä ominaisuus ystävyyssuhteessa.
Lapsien myötä kaveripiiri tottakai hieman vaihtuu. Vaikka se saattaa hieman inhottaakkin uuden arjen myötä, on se silti jotenkin myös luonnollista. Luonnollista hakea sellaista seuraa ja vertaistukea, joilla on sama elämäntilanne ollut tai edessäpäin, kuten itsellään. Kotiäitivuosien myötä minulle tarrautui matkaan muutama hyvä ystävä, joiden kanssa pidetään edelleen lujasti kiinni tästä kaikesta.
Minusta on ihanaa, että me voidaan olla jopa kuukausi, että yhteydenotto on erittäin vähäistä, jos ollenkaan. Omat arjet ja sen temmellykset vievät niin paljon mukana, että valitettavasti kavereille ei jää enää niin paljon aikaa, kuin haluaisi. Silti, joka ikinen kerta pidemmänkin ajan jälkeen, juttu jatkuu siitä mihin viimeeksi jäimme. Ihan kuin mitään taukoa olisi ollutkaan. Se on ihan parasta! 
Parasta on myös olla yhteydessä niihin niin sanottuihin vanhoihin ystäviin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet hieman taka-alalle. Tämäkin on mielestäni luonnollista. Edelleen ne omat arjet ja menot ovat jokaiselle tärkeitä, mutta joskus on ihanaa ottaa irtiotto ja ottaa yhteyttä siihen ystävään, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan.
"Hei! Ei olla nähty pitkään aikaan! Mitä siulle kuuluu? Milloin nähtäisi?". Näillä sanoilla on helppo aktivoida vanhaakin kaverisuhdetta. Itse yritän parhaani mukaan silloin tällöin pistää viestiä niillekkin kavereille, joista ei ole kuulunut hetkeen mitään. Joskus ajatus kaverista putkahtaa päähän yhtäkkiä ja yritän pinnistellä ja pitää sen mielessä, jotta tulisi otettua yhteyttä hyvän paikan tullen.


Ystävyys on minulle erittäin tärkeä asia. En ehkä olisi selvinnyt ilman heitä vaikeina aikoina. Luultavasti jos he eivät olisi pitäneet yhteyttä noihin aikoihin olisi voinut käydä erittäin huonosti. Ystävän kanssa on helppo jakaa arjen temmellysten tuomat ilot ja murheet. Onnistumiset ja myös epäonnistumiset. Tuetaan toinen toisiamme ja kun vain mahdollista nähdään niin paljon kuin tämän "aikuiselämän" kanssa pystyy.
Haluaisin myös tiedottaa ja saada hieman hyvää mieltä niille, jotka saattaisivat tarvita hieman jutteluseuraa tai kaveria muuten vain. Heitäkin on ja se on erittäin harmillista. Yksinäisyys on ihan kamala tunne, joten jos joku haluaa niin minulle saa aina pistää viestiä! Viestin lähetys onnistuu esimerkiksi sähköpostin kautta, tietenkin blogin fb-sivujen kautta, sekä instagram-viestillä.
Oikeasti, saa olla rohkeasti yhteydessä. Minä kuuntelen mielelläni!

Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!

Kun hankin uutta tuotetta, pohdin arvojani - Arvomaailmani kohtaa Sukhimattojen kanssa!

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Sukhimattojen kanssa.
*Kuvat Sukhimatot.com



Viimeeksi höpisin tavaran vähentämisestä, mutta mitä sitten, jos tarvitsee hankkia uutta? Itselleni tärkeitä arvoja tavaran hankkimisessa ovat esimerkiksi yhtenäinen arvomaailma yrityksen kanssa, kestävyys ja luonnonmukaisuus, työntekijöiden työolosuhteet ja ylipäänsä avoin ja rehellinen kertomus yrityksen toiminnasta. Sukhimatot täyttävät näitä itselleni tärkeitä asioita kokonaisuudessaan ja heidän sivuillaan on todella paljon asiaa heidän toiminnastaan.

Avoin yritys kertoo rehellisyydestä, joka on itselleni arvoasteikolla yksi ylimmistä

Suhki ei piilottele mitään. He kertovat avoimesti työntekijöistä ja mattojen valmistuksesta yksityiskohtaisesti. Kun teet tilauksen ja se on vastaanotettu, matto alkaa tuolloin valmistumaan. Heillä ei ole välikäsiä tai varastoja, vaan matot tulevat suoraan tekijöiltä. Taidokkailta käsityöntekijöiltä Intiasta, Turkista, Marokosta tai Nepalista. Mattojen hinnat sisältävät siis kaunista ja perinteistä käsityötaidetta, jota on tehty jopa viikkoja, laatu on tarkistettu ja siitä menee reilu palkka käsityöläisille. Itselleni käsintehty tuote, tuo suuresti iloa ja onnea.

Tuotteiden kestävyys on osa arvojani

Sukhimattojen valmistus ei ole liukuhihnatyötä, vaan yksilöllistä ja tarkkaan tehtyä käsityöjälkeä. Tavaroiden kestävyyttä voidaan ylläpitää mielestäni, juuri tällä taktiikalla. Ei hätäillä, vaan keskitytään tekemiseen tarkasti. Näin itsekkin yritän artesaaniopinnoissani, vaikka minulla olisi muutama asiakastyö ja lisäksi omia opintoja edistäviä tehtäviä, koitan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jotta saan työnjäljestä parasta mahdollista. Sukhilta löytyy ihana paimentolaistyylinen Beni Ouarain matto, jonka voi esimerkiksi kestävyytensä takia antaa vaikka perinnöksi. Ne ovat tehty 100% lampaanvillasta ja niissä ei ole käytetty lainkaan väriaineita. Kestävä ja luonnonmukainen vaihtoehto koristamaan mitä tahansa huonetta!

Haluan tietää mihin rahani menevät

Kun tavaroita valmistetaan muualla, haluan aina tietää miten työntekijöitä on huomioitu. Köyhyys maissa on mielestäni kammottavaa ja toisinaan itse saatan herkkänä potea huonoa omaatuntoa asiasta, jos jotain ajattelin hankkia. Se piilee takaraivossa, enkä mahda sille mitään. Onneksi itse voin auttaa ja hankkia asioita sellaisista paikoista, joista tiedän mihin rahani oikeasti päätyvät. Teen mielelläni lahjoituksia ja olen luonteeltani muutenkin kova auttamaan muita.
Sukhilla on kumminkin huomioitu työntekijöitä erittäin hyvin. Heillä löytyy päivityksiä ja tietoja mattojensa tekijöistä ja huomaa, kuinka he ovat aidosti kiinnostuneita miten työntekijät pärjäävät. Reilu palkka on oikea valinta kauniille käsintehdylle työlle. Taideteokselle.
Vaikka itselleni käsityöt ovat tähän mennessä olleet harrastuspohjaisia, mutta opintojeni päätyttyä tulen olemaan ammattilainen. Haluan myös hyvästä työnjäljestä sille kuuluvan hinnan. Tulevaisuudessa haluan elää käsitöitä tekemällä, samalla antaen iloa asiakkaalle kauniista työnjälestä.
Sukhilla on hinnoissa valinnan varaa. Esimerkiksi, käsintuftattu matto on myös käsityönä tehty, mutta se ei vaadi niin paljon aikaa, kuin esimerkiksi käsinsolmittu matto. Siksi sillä on halvempi hinta, mutta se ei häviä kauneudella tai kestävyydellään muille. Hintahan on asiakkaalle aina tärkeä asia ostosta tehdessä, mutta tämä yritys on tehnyt hyvän ratkaisun myös asiakkaan kannalta. Näin itsekkin tekisin.

Jos minulla olisi yritys, sen arvoihin kuuluisi nämä.

Kuvitellaan hetki, että itselläni olisi yritys. Putiiki, jossa olisi kauniita käsinvalmistettuja tuotteita innolla ja rakkaudella.
  • Haluaisin, että siinä tehtäisiin kaikki käsityönä, tarkasti ja hyvällä laadulla.
  • Jos minulla olisi työntekijöitä, haluaisin tietää mitä heille kuuluu ja antaisin heille työpaikan, jonka tarkoituksena on saada heille hyvä elämä. Näin mielestäni myös laatu ja into säilyisi omassa työssään.
  • Käyttäisin tuotteissa mieluusti kierrätysmateriaaleja tai muita luonnonmateriaaleja ja pohtisin luonnon kantokykyä. Koska teen sitä nytkin.
  • Tekisin yrityksen, jossa mitään ei piiloteltaisi, vaan kaikeasta voisi kertoa avoimesti ja rehellisesti.
  • Huomioisin asiakkaita mahdollisesti hinnoissa ja haluaisin antaa heille laatua ja kestävyyttä.
Ja kuten saattaa huomata minulla ja Sukhilla on sama arvomaailma, jokaisen asian tiimoilta!

Miten aloittaa tavaroiden karsiminen? - Minun vinkkini askel askeleelta


Tavaran karsiminen on iso prosessi, mutta tämän prosessin kun tekee huolella ja pohdiskellen, saa sellaisen kodin josta pitää. Sieltä löytyy tarvittavat tavarat, eikä tarvitse enää etsiä niitä lapsen sopivia välikausivaatteita. Alat tietämään missä jokainen tavara on ja mikään tavara ei jää kaapin perälle odottamaan valoa. Luultavasti, sitä ei koskaan tulisikaan. Tavaroille on mahdollista löytää omat paikat, joka tuo siivoamiseen helppoutta ja nopeutta.  

Minä lähdin karsimaan tavaroita huone kerrallaan. En halunnut syöksyä heti jokaisen huoneen kimppuun, vaan pohdin jokaisen kaapin ja huoneen kohdalla erilaisia asioita. Nyt jaan teille omat vinkkini, joita käytin tavaroita karsiessa.
  • Ota kuppikahvia ja valitse karsittava huone tai kaappi. Ota jokainen tavara kaapista pois. Tarvittaessa putsaa kaappi (kaksi yhdellä iskulla-tekniikka) ja sitten istuudu tavaroiden keskelle, sen lämpimän juoman kanssa.
  • Erottele tavarat. Pois heitettävät ja mitä tarvitset. Helpoin tapa pohtia mitä niistä tarvitset on ajatella, että mitkä sinulla kulkee mukana päivästä toiseen, mitkä viikosta toiseen ja niin edelleen. Mitkä ovat ne asiat, joita käytät jatkuvasti. Niitä tulet tarvitsemaan myös jatkossa.
  • Kun olet lajitellut tavarat ei-tarvittaviin ja tarvittaviin. Lajittele ei-tarvittavat. Roskiin, kierrätykseen, kirpparille, lahjoitukseksi tai mitä ikinä keksitkään mihin tavaran voisi antaa pois.
  • Ja seuraavaksi kaikkein tärkein! Kun ei-tarvittavat tavarat ovat kasassa, vie ne heti pois kodistasi tai varastostasi, sinne mihin olet ajatellut, että sen laitat. (Kirpparille vietävät tavarat eivät kumminkaan voi lähteä saman tien kodista, koska pöytäkin on varattava. Itse järjestin tämän asian aivan viimoiseksi ja järjestin näille tavaroille oman paikkansa.)
  • Tarvittaville tavaroille järjestä omat hyllyt/kaapit/korit. Se ihka oma ja hyvä paikka. Tämä oli oma lemppari juttuni koko hommassa! Hankin kauniita säilytyskoreja ja pohdin, missä tavaraa olisi fiksuin säilyttää. 
Näillä vinkeillä sain itse järjestettyä omat tavarani ja kodista tuli heti paljon viihtyisämpi. Siellä oli helppo pitää siisteyttä yllä ja aikaa tuntui jäävän paljon muuhunkin, kuin tavarapaljouden kauhistelemiseen. 

Millaisia kodin järjestelyvinkkejä sinulta löytyy? 

Mitä meidän tyypillinen arkipäivä pitää sisällään? - En tahdo enää kiirehtiä arkea, haluan nauttia ja olla tehokas!


Arki on alkanut. Meidän päivät ovat soljuneet ihan mukavasti loman jälkeen, koska päätin, että nyt ei enää kiirehditä. Tehdään arjesta mukava, mutta tehokas! Arkipäivissä on touhua, mutta siitä voi saada ihanan ja reippaan tunteen pitämällä säännöllisen rytmin yllä. Näin voi hyvin sekä äiti, että lapset. Tottakai.


Millainen siis on meidän tyypillinen arkipäivä tekemisillään? 

Aamu alkaa heräämällä puolitoista tuntia ennen lähtöä. Siitä olen varannut puolituntia itselleni heräämiseen, puolituntia pukeutumiseen ja tavaroiden pakkaamiseen ja näin talvella puolituntia ulkovaatteisiin pukeutumiseen, sekä auton putsaamiseen ja lämmittämiseen. Olen myös jättänyt pienen varoajan, koska aina ei tiedä pienten lasten kanssa mitä aamu tuo tullessaan.

Nautin aamukahvini rauhassa ja olen yleensä parhaimmillani heti herätessä. Saan eniten aikaiseksi, joten saatan tehdä pieniä rästihommia tai sitten ihan vain olen ja lueskelen. Tuon jälkeen herätän lapset ja syödään aamupala. Lapset rakastavat, kun aamupalaan ja heräilyyn on varattu paljon aikaa. Sillä välin laitan itseni valmiiksi ja etsin lapsilleni vaatteet päivän rientoihin. Siitä jatkuu päivä kohti koulua ja päiväkotia.Koulun tunnit menevät nopeasti. Ekaluokkalainen pääsee aikaisemmin koulusta ja harjoittelee olemaan itsekseen koulupäivän päätyttyä.

Jos minulla on pitkä koulupäivä tiedossa, olen kumminkin varannut iltapäivätoiminnan, josta lapsi kumminkin lähtee hieman aikaisemmin kotiin. Harjoittelu itsekseen olemisessa on mennyt ihan mukavasti. Ihanaa, kun ekaluokkalainen on tunnollinen ja ilmoittaa minulle missä menee ja mitä on tekemässä. Kaverit ovat tällä hetkellä isossa osassa, joten toisinaan saan hakea lapsen kotiin kaveriltaan. Aivan mahtavaa, että tyttö on löytänyt itselleen hyviä kavereita.

 Oman koulupäiväni päätyttyä haen kuopuksen kotiin.Kotona odottaa tottakai aina ruuanteko ja aamun astioiden ja tavaroiden paikalleen laitto. Saatan illalla pistää jo valmiiksi seuraavan päivän tavaroita aamun helpottamiseksi. Teen siivoamisen pikaisesti ja keskityn ruokaan. Ruoka meillä on pöydässä yleensä klo 17 aikaan. Syödään, esikoinen tekee läksyt, jossa olen mukana auttamassa tarvittaessa ja sen jälkeen oleskellaan.

Ja todellakin vain oleskellaan. Lapset saavat touhuta omiaan, minä saatan keskittyä hetkeksi koulutehtäviin tai bujoiluun. Teen jotain mistä tulee hyvä mieli, enkä jää tuijottamaan kännykän ruutua. Se tuo valtavasti hyvää energiaa ja päivä saa päättyä rauhassa.Iltapala korkataan noin klo 19-20 välillä. Syödään sekin rauhassa. Pikku hiljaa siirrytään sängyn puolelle hampaiden pesun jälkeen. Höpötellään hetki ennen nukkumaanmenoa ja halitaan. Eilenkin lapset saivat nauraa minulle, kun puhuin ihan mitä sattuu väsyneenä. Heillä on ihan mielettömän hyvä huumorintaju, josta tykkään valtavasti. Joskus innostutaan lukemaan kirjasta satuja, mutta yleensä soitetaan youtuben-soittolistalta meille mielekkäitä ja mukavia iltasatuja, jonka jälkeen nukahdetaankin hyvillä mielin.

Tykkään arjesta, joka on hieman kellotettu ja tottakai lapsetkin tykkää. Oikeastaan he vaativat sitä. Tarvitsen itsekkin voidakseni hyvin säännölliset rutiinit ja seuraavana päivänä, kun tietää suunnilleen saman kaavan, ei pääse stressaamaan asioista liiaksi.

Arki on ihanaa, mutta kyllä viikonloppuna täytyy heittäytyä hieman laiskemmaksi, jotta energiaa riittää taas seuraavan viikon.

Tarvitseeko aina tarvita? - Asiaa tavaramäärästä ja sen vähentämisestä


Ennen kuin aloin minimalisoimaan tavaramäärääni, podin koko ajan ajatusta siitä mitä seuraavaksi tarvitsisi, löytyisikö sitä jo kotontani ja jos löytyy missä se olisi. Tavaramäärä ärsytti ja monilla tavaroilla ei ollut käyttöä. Syyskuussa 2018 päätin ryhtyä toimeen ja vähensin tavaramäärää huomattavasti. Pian huomasin, etten edes kaivannut pois heitettyä tavaraa ja pian tiesin mistä löydän esimerkiksi sen sopivan kokoisen välikausitakin lapselleni tai mitä tulisi ostaa talvikautta varten.
Tarvitsen vain kaksi. Kaksi miellyttävää ja kivaa pussilakanaa. En sen enempää.

Mitä ihminen oikeastaan tarvitsee?

Tarvitseeko omistaa kymmeniä shampoopulloja kylpyhuoneessa? Minulta löytyy suihkutiloista nyt yksi shampoo, yksi hoitoaine, yksi suihkusaippua ja yksi kasvojenpesuaine. Pärjään niillä hyvin. Kun jokin niistä loppuu ostan uuden. Viimeeksi olen ostanut uuden shampoon tai hoitoaineen, ehkä viime vuoden puolella kesän tietämillä. Noin puolivuotta olen pärjännyt hyvin näilläkin varusteilla. 

Vain kaksi pussilakanaa riittää

Koriste-esineet ja tekstiilit saivat myös kyytiä. En vaihda ikinä verhoja, kun olen ne sinne ripustanut. Joten kaapin perältä löydetyt kymmenet verhot saivat jatkaa elämäänsä muualla. Hankin verhoja, jotka miellyttivät itseäni niin paljon, ettei niistä tee edes mieli luopua. Hetken se kesti, mutta löysin balanssin. Koriste-esineissä etenen samalla tavalla. Niitä on vähän, mutta ne ovat sellaisia, joista saa ihan mahdottoman kivan mielen niitä katsoessa.
Minulta ei enää löydy rojukoreja. Minulta löytyy pieni peltipurkki, jossa on säästössä vain muutamia niin sanottuja rojuja.
Entä pussilakanat? Rakastan pussilakanoita ja niitä on ihana vaihtaa! Niitä löytyi ensin, liki 20 paria kaapistani, mutta todellisuudessa käytin niistä vain muutamia. Ennen ajattelin, että jos kumminkin varalta. Miltä varalta? Kuinka monta pussilakanaa likaantuu tai rikkoutuu päivän aikana? Ehkä maksimissaan yksi.
Vähensin pussilakana määrääni niin, että itselleni omaan sänkyyn jäi kaksi paria. Minulla on tapana pestä pussilakanan vaihdossa heti likaiset pussilakanat, jonka myöten ne ovat kaapissa puhtaana seuraavaa vaihtoa varten. Tarvitsen vain kaksi. Kaksi miellyttävää ja kivaa pussilakanaa. En sen enempää.

Onko elämää ilman rojukoreja?

Vihasin erittäin paljon pieniä rojukoreja. Niitä, joista löytyy kolikoista ruuveihin kaiken näköistä irtaimistoa. Kuitteja ja roskia. Niitä sai aina olla tyhjentämässä, koska pian tavarat alkoivat tippua reunoja pitkin pöydälle makaamaan. Minulta ei enää löydy rojukoreja. Minulta löytyy pieni peltipurkki, jossa on säästössä vain muutamia niin sanottuja rojuja. Todellisuudessa en tarvitsisi välttämättä näitäkään, koska en ole löytänyt niille omaa paikkaansa.
Miten tämä sitten onnistuu? Elämä ilman rojukoreja? Vastaus on järjestyksellä, jossa jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Se paikka, johon se päätyy aina siivoamisen yhteydessä. Oikeastaan rojukorissa ei taida koskaan olla mitään tarvittavaa, joten miksi sellaista tulisi edes tarvita?
Voin kumminkin sanoa, että vielä opettelen tarpeeseen ostamista, koska tämä ihmisen ruho suuntaa kaupassa robottimaisesti aina sinne, mitä ei juuri sillä hetkellä todellakaan tarvitse. 

Ihmisestä on tehty robotti, joka on suunnattu kuluttamaan

Minun elämäni helpottui suunnattomasti tämän operaation myötä. Aloin hahmottamaan, mitä tarvitsen omassa elämässäni ja mitä en. Huomasin, kuinka vähällä oikeastaan ihminen selviääkään perinteisestä arjesta. Turha ostaminen ja kuluttaminen vähentyi, koska tiesin mitä kaapeistani löytyy. Joten, tarvitseeko aina tarvita? - Ei. Ostaminen vain tarpeeseen on huomattavasti miellyttävämpää, kuin ostaminen ehkä-tätä-voi-tarvita-periaatteella.
Voin kumminkin sanoa, että vielä opettelen tarpeeseen ostamista, koska tämä ihmisen ruho suuntaa kaupassa robottimaisesti aina sinne, mitä ei juuri sillä hetkellä todellakaan tarvitse ja ihailee silmät loistaen tavaroita ja tekstiilejä, joita haluaisi omistaa.  Ihmisestä on tehty robotti, joka on suunnattu tuhlaamaan ja kuluttamaan ylivarojen ja -tarpeiden.

Oletko sinä tai aiotko vuonna 2019 vähentää tavaramäärääsi ja/tai vähentää kuluttamista?

Miksi värillä on väliä? - Katso hätkähdyttävä esimerkkikuva!

Teimme koulussa pikaisen värianalyysin kaikille. Se oli erittäin mielenkiintoista. Itse sain tällä pikaisella katsauksella tulokseksi kesä.

Värisävyjen tietopankki

  • Värianalyysissä ihmiset jaoitellaan kesään, syksyyn, talveen ja kevääseen. Näistä kesä ja talvi ovat kylmiä ja kevät ja syksy lämpimiä. Nämä ovat pääjaoittelut.
  • Kesän värisävyt ovat raikkaita ja puuterisia värejä, jotka ovat sävytetty valkoisella tai sinisellä. Ei siis liian kirkkaita. Esimerkiksi hempeä liila tai roosat.
  • Syksyn värisävyt ovat mausteisia, murrettuja sävyjä. Esimerkiksi kirkas oranssi ja oliivinvihreä.
  • Talven värisävyt ovat dramaattisia, jäisiä sävyjä, jotka on taitettu mustalla tai harmaalla. Esimerkiksi tummansininen ja aniilinpunainen.
  • Kevään sävyt ovat keltapohjaisia, raikkaita ja puhtaita värejä. Kuten omenanvihreä ja puhdas keltainen.

Miksi värillä on väliä?

Oikeat värit saa ihon hehkumaan ja näyttämään raikkaalta. Väärä väri voi tuoda kasvoille harmaan sävyn. Koulussa tätä oli mielenkiintoista seurata. Aivan kuin oikea väri olisi tehnyt valokeilan suoraan kasvoille. Värianalyysi tehdään aina puhtaalle meikittömälle iholle.

Ajattelin kuvata teille hätkähdyttävän esimerkkikuvan, kuinka käy, jos sävy ei ole niin sanotusti oikea. Huomaatteko eron?


Onko näihin sopiviin väreihin sitten pakko pukeutua?

Ei tietenkään. Värianalyysi on kumminkin kiva lisä, jos miettii millaisiin vaatteisiin haluaakaan pukeutua. Siitä saa hieman inspistä oman vaatekaapin sisältöön ja saattaa löytyä uusia mielenkiintoisia suosikkivärejä. Kuten itselläni.

Tämä hempeä liila, joka löytyy kesän värisävyistä, ei todellakaan ole kuulunut suosikkiväreihini tai edes mihinkään väreihini. Päätin kumminkin testata ja onhan se yllättävän kiva väri vaatekaappiin!

Oletko sinä käynyt värianalyysissä? Mikä oli tuloksesi?

Ompelijanessu farkuista


Meillä oli koulussa jälleen kerran mielenkiintoinen kiertoon-hanke päivä. Olin valitettavasti poissa luento-osuudelta, mutta pääsin toisena päivänä tekemään kumminkin itse työtä. Materiaalina käytimme farkkuja.

Olin pohtinut jo jonkin aikaa, että olisi kiva tehdä jokin essu tai vastaava, jossa olisi helposti käden ulottuvilla ompelutavarat. Jos pidän tavaroita pöydällä, joudun hyppimään pöydältä toiselle, koska tavarat seilaa mukanani paikasta paikkaan. Ja unohtuvat niille sijoilleen. Tämä essu saikin inspiraationsa juurikin tästä ajatuksesta. Nyt tavarat kulkevat mukanani paikasta paikkaan, kun on kätevät taskut mukana koko ajan.

Essun sai kätevästi tehtyä farkunlahkeita käyttäen. Hieman hamemainen muoto on tietenkin kivan naisellinen ja farkusta tehdyt nauhat pitävät essun tukevasti päällä.

Kivasti kierrätystä ja kivan näköinen työvaate ompelijalle! Eikös?

Kissa ei ole kertakäyttökamaa - Toteutin haaveeni ja ryhdyin sijaiskodiksi


Toteutin pitkäaikaisen haaveeni. Ryhdyin sijaiskodiksi kodittomille kissoille. Vihdoin elämäntilanne ja asunnon koko antoi myöten, jotta sain ryhtyä vapaaehtoiseksi tekemään jotain hyvää.

Kissojen heitteillejätöstä ja kodittomista kissoista on ollut hetken aikaa paljon juttua medioissa. Liian monta kissaa jätetään oman onnensa nojaan ja liian monta kissaa on ilman omaa rakastavaa kotia. Kissan ottaminen on yhtä pätevä syy sen hoitamiseen, kuten esimerkiksi koiran tai hevosen. Kissa ei ole kertakäyttökamaa. Kun otat lemmikin, on se elämänmittainen sopimus.

Kissan kohdalla tämä sopimus voi kestää jopa 20-vuoteen asti.

Oma veikkaukseni on, että tähän on päädytty kahden myytin takia, jota kissasta ajatellaan. Kissa on itsenäinen eläin, se pärjää itsekseen ja toinen, kissa ei vaadi suurta hoitoa. Kyllä, kissa viihtyy omissa oloissaan, mieluiten korkealla ja tarvitsee rauhaa, jota sille pitääkin suoda. Kissoilla on omat luonteensa, toiset viihtyvät sylissä ja toiset taas ei. Silti, joka ikinen kissa tarvitsee seuraa, ruokaa, raikasta vettä, leikittämistä ja aktiviteettejä. Ylipäänsä huolenpitoa, kuten joka ikinen eläin. Unohtamatta tietenkään rapsutuksia
.
Hyvin kohdeltu kissa kiintyy omistajaansa ja voit saada siitä pitkäaikaisen ja seurallisen ystävän.

Kissat ovat myös erittäin terapeuttisia. Itse olen huomannut, että kissat tuovat minulle paljon mielihyvää. Huonona päivänä kissan silittäminen on yksi oma rentoutustapani, vaikka se hassulta kuullostaakin. Kissojen eleiden seuraaminen ja niiden kanssa touhuaminen nostaa omaa mielialaani valtavasti ja niiden kanssa nukkuminen on ihan parasta. Ja kyllä, oma Harmi-kissani on nukkunut kainalossani, jalkojen välissä tai kyljessä kiinni peiton alla pennusta lähtien.

Nyt meille sijaiskotiin saapunut Matilda-leidi lämmittää minua kylminä päivinä heti kun istuudun alas sohvalle tai sängylle. Kuten kuvista näkyy.

Lopuksi vielä muuta positiivinen vinkki, miksi kannattaa valita kissa löytöeläinkodista.

4 vinkkiä, miksi kannattaa valita kissa löytöeläinkodista!
  1. Löytöeläinkodista hankittu kissa on tarkistettu, sirutettu, rokotettu, madotettu ja mahdollisesti myös leikattu. Alle 6kk kissoja ei vielä leikata.
  2. Löytöeläinkoti tai sijaiskoti osaa kertoa kissan luonteesta ja sinun on helppo valita kissa oman mieltymyksen ja elämäntavan mukaan. Löytöeläinkodissa kissa voi olla kumminkin stressaantunut ahtauden ja muiden kissojen vuoksi, joten omaan kotiin päästessään 90% kissoista rentoutuu. Oikea kissa, oikealle omistajalle!
  3. Pentu vai aikuinen? - Pennut ovat aina niin söpöjä, mutta vaativat aluksi enemmän sitoutumista ja vahtimista, kuin aikuinen kissa. Aikuisen kissan luonne on jo vakiintunut, joten tapaturmista ja kodin asioiden rikkoutumisista pääsee vähemmällä.
  4. Kun päätät hankkia karvaisen elämänkumppanin löytöeläinkodista, teet hyvää ja vähennät kodittomien kissojen ongelmaa, joka on Suomessa valtava.

Ihan normaali ihminen. Rakastettu ja tärkeä. - Maailman mielenterveyspäivä


Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Itselleni mielenterveyteen liittyvät asiat ovat arkipäivää ja oikeastaan ihan tavallisia asioita. En hätkähdä, kun puhutaan mielenterveydestä, enkä pidä ihmistä yhtään sen vähempänä. Olen seurannut sivusta ja olen myös kokenut itse.

Mutta kuinka voinkaan tänä päivänä? 
Voin paremmin, voin kohtalaisesti. Oikeastaan oloni koostuu lähinnä tapahtumista, mutta pääsääntöisesti vuosien takaisiin voin paremmin, koska uskalsin. Hain ja sain apua. Elämäni paras päätös lapsien jälkeen ja päätös joka varmasti on jatkanut matkaani tähän päivään asti. Omistan erilaisen kirjon tiloja ja tunteita. ahdistuksesta, pakko-oireisiin ja -toimintoihin, mutta niihin löydän helpostusta ihan arjen tuomista tapahtumista, kuten koulu ja säännöllinen päivärytmi.
Jatkan matkaani välillä haparoiden ja toisinaan olen täysin varma askelistani.

Sen lisäksi, että sain apua sitä hakemalla, olen erittäin kiitollinen omista läheisistä ja ystävistä. He ovat kuunnelleet, auttaneet, kuunnelleet hieman lisää, auttaneet niin paljon, että tunnen olevani itse vaivaksi ja jälleen kerran kuunnelleet. Aina voin puhua ja aina saan puhua, eikä kukaan näistä häivy takin helma liehuen. Olen heistä erittäin, erittäin kiitollinen.

He jäävät, istuvat, juovat kolmatta kuppia kahvia, kuuntelevat ja keskustelevat. Otatko vielä yhden kupin kahvia?

Ystävät auttavat pitämään ajatukset kasassa ja tuovat hyviä näkökulmia asioihin. Läheiset auttavat arjessa sitä vaatiessa. Vielä suorittaja-minä kytkee ajatukset päälle tilanteen "vaatiessa" ja pitää olevinaan pärjätä yksin.

Vaikka kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Näihin asioihin liittyen ei mielestäni ole mitään pientä asiaa. Mielestäni jokainen mielenterveyteen kytkeytyvä asia on puhumisen arvoinen.

Ihan normaali ihminen. Rakastettu ja tärkeä. Jokainen.

Apua! Vauvani on ekaluokkalainen!


Huojennun. En kestä aikaa. Siinä seisottiin ja odoteltiin. Yritin ottaa tytärtäni kädestä kiinni, mutta hän riuhtaisi käden pois, koska kavereita oli ympärillä. Pian pääsisimme tutustumaan kouluun. Itkettää, en kestä aikaa. Pian meidän talossa tallustaa ekaluokkalainen.

Sinne se tepsutteli jonoon muiden luokkakavereiden kanssa, siellä se söi jäätelöä pulpetin ääressä, kaverit ympärillään hymyillen.

Lähdettyämme seuranamme oli reipas ja iloinen tyttö. Jäätelöä poskellaan. Kavereita ei ollut enää ympärillä ja tytär vaati kättäni hänen käteensä. Olin huojentunut. Niin iso jo. Se minun vauvani, joka valvotti vuoden verran, se vauva joka oppi ensimmäisekse sanakseen äiti ja se vauva, joka oli ensimmäinen laatuaan minulle.

Kurkkua kuristi. Lähes itketti. Onnesta. Pian meillä on ekaluokkalainen talossa. Apua auttakaa.

Kumpaahan jännittää enemmän? Äitiä vai tytärtä? 

Haalarista ja housuista, hameeksi ja paidaksi.



Haalari, joka on itselleni epäkäytännöllinen. Kaapinperältä löydetty.
Huonoilla tikeillä ja rispaantuneella vyötäröllä varustetut housut. 

Nekin kaapinperältä.
Syntyi hame ja paita.


Ideat tulille ja vaatteet makaamaan lattialle. Toteutin erään inspiraation, joka tulvahti mieleen vaatekaappia järjestäessä. Vaatteille käyttöikää hieman enemmän ja rispaantunut vyötärökin tuli korjattua.

Kuinka rakastankaan tehdä vanhasta uutta!


Ei heitetä vaatteita roskiin! - Asiaa kiertotaloudesta


Kiertotaloutta voi tehdä monilla eri aloilla ja tämä homma on ottanut tuulta alleen pikku hiljaa enemmän ja enemmän, varsinkin vaatteiden ja tekstiilien maailmassa.

Mitä on kiertotalous?

Kiertotalouksella pyritään mahdollisimman vähään ylijäämään ja jätteeseen. Kiertotaloudessa pyritään tuotteistamaan tuotteita niin, että niillä olisi mahdollisimman pitkä käyttöikä, jolloin tietysti hukkaa ja jätettä syntyy vähemmän. Kiertotaloudella pyritään käyttämään "vahnaa" materiaalia uudestaan, jolloin säästetään luonnonvaroja, joita me ihmiset tarvitsemme elääksemme.
Kiertotaloudessa esimerkiksi puhtaan veden käyttö on vähäisempää, jolloin sitä tietysti riittää siihen mihin me ihmiset sitä tarvitsemme valtavasti. Vesiekosysteemi ei siis kuormitu, kun käytetään yhdessä tuumin kiertotaloutta.

Kiertotalous ei ole kumminkaan yksiselitteinen, vaan sille löytyy monia näkökulmia ja jokainen voi niistä valita sen oman reittinsä. Esimerkiksi hankkimalla vaatteita, jotka kestävät pitkään, tietenkin kierrättäminen ja uusiokäyttö eli "vanhasta uutta". Kiertotaloutta voi tehdä monilla erialoilla ja tämä homma on ottanut tuulta alleen pikku hiljaa enemmän ja enemmän, varsinkin vaatteiden ja tekstiilien maailmassa. Itse puhun kiertotaloudesta tietenkin opiskeltavaan alaani liittyen vaatteiden näkökulmasta.

Hei opettaja! Olen kuunnellut tunnilla.

Kuten huomaatte. Vaatteille ja kankaille on keksitty monta erilaista tapaa, jotta ne eivät päätyisi jätteeksi.

Älä tee vaatteesta jätettä!

Yhden hitin ihme tai tylsistyminen, kertakäyttöinen vaate ja toppia alaspäin vetämällä saadaan siihen pelkällä kynnellä reikä. Tätähän emme vaatteeltamme halua, joten miksi hankkisimme sellaisia? Tai jos hankimme mitä voisimme näille tehdä? Tapoja löytyy paljon.
Jos tylsistyt vaatteeseen, anna se sellaiselle, joka sen haluaa tai joka sitä tarvitsee. Sanoen, että laittaa eteenpäin, jos tuntuu siltä, jälleen toiselle käyttöön. Kirpputorithan on muuten ihan mahtavia aarreaittoja! Kertakäyttöisillä vaatteilla tarkoitan esimerkiksi juhla-asuja. Niitä löytyy varmasti jokaisen kaapista, mutta kuinka monta kertaa ne päätyvätkään päälle juhlista toisiin? Yleensä halutaan aina jotain uutta. Tähän on keksitty pukuvuokraamo, jolloin voit hankkia juhlatilanteisiin aina erilaisen juhla-asun. Entä nämä vaatteet, jotka eivät kestä käyttöä? Se tuntuu aina yhtä inhottavalta, kun olet ostanut tuotteen, joka ei vastaa laatua ja hajoaa alta aikayksikön. Siihenkin on keksitty ratkaisu, uusiokäyttö, mahdollisesti korjaus tai paikkaus ja poistotekstiilipajat, jossa kierrätetään, hyödynnetään ja vähennetään polttojätteen määrää.
Kuten huomaatte. Vaatteille ja kankaille on keksitty monta erilaista tapaa, jotta ne eivät päätyisi jätteeksi.

Mutta kumpi periaate "paljon halvalla" vai "laatua ja kestävyyttä hinnalla" onkaan sitten edullinen?

Mutta voiko sitten koskaan ostaa uutta?

Tottakai voi! Kuluttajana pystyy myös miettimään kiertotalouden näkökulmasta. Panostamalla laatuun, eli mahdollisimman pitkään käyttöikään, on paljon kauppoja ja verkkosivuja, joista voi hankkia "vanhasta uutta"-periaateella tehtyjä vaatteita ja asusteita. Useat panostavat myös pitkään käyttöikään. Ja kyllä, uuteen ja laatuun vaaditaan rahaa. Mutta kumpi periaate "paljon halvalla" vai "laatua ja kestävyyttä hinnalla" onkaan sitten edullinen?

Mitä sinä siinä oikein horiset?

Horisen kiertotaloudesta. Kirjoitin aikasemmin ekologisemmasta vaatekaapista ja kiertotalous kiinnostaa minua erityisesti. Olen päässyt asiassa pikku hiljaa eteenpäin. Vaatekaapit saivat uuden ilmeen siivoamalla ja huomasin, että ne kaikkein vanhimmat vaatteet, niin lasten kuin minunkin, jotka jäivät vaatekaappiin ehjinä ja miellyttävinä käyttöä varten. olivat juurikin niitä lähes vanhimpia. Mummon vanhaa villapaitaa ja kirpparilta hankittuja tai ystäviltä saatuja vaatteita.

Lasten vaatteet lahjoitin eteenpäin, omista vaatteista päätin luoda jotain uutta mukavaa käyttöön, joita tulette varmaan tämän blogin puolellakin näkemään. Loput omat vaatteet, joista en itse keksi mitään uusiokäyttöä lahjoitan jollekkin kuka haluaa, tai vien juurikin kierrätyspisteisiin tai poistotekstiilipajaan. Koulussa olemme paljon käyneet aiheesta tämän asian tiimoilta ja mitä enemmän tästä keskustellaan, sitä enemmän inpiroidun kiertotaloudesta vaatteiden saralla.

Ja hei! Miltä tuntuisi, kun vaatekaapista löytyisi aina jotain päälle laitettavaa?

Sinä elät juuri sinun elämääsi, piste.


Kukaan ei ole tullut puolestasi elämään sitä elämää mitä elät. Kirjoitin muistivihkoon.

Siinä lauseessa oli toistoa sanasta "elämä", josta aion nyt kirjoittaa. Sen isompaa palaa en ajatellut haukata.Kun makasin sohvalla pimeässä, mielessä pyöri ajatus. Ajatus siitä millaisena muut minua pitää, pää sykki omaa tarinaansa siitä millaisena ihmiset minua pitää negatiivisessa mielessä ja pian uskoin jo ajatuksien olevan totta. En uskaltanut tuntea, tarvita, haluta, tehdä ja mennä. Koska aina ajatus oli muissa ihmisissä, enkä voinut sille mitään. Tyydyin kohtalooni jaksamiseni kustannuksella, kunnes tajusin ettei näin voi jatkua.

Nyt tuosta hetkestä on kulunut kahdeksan kuukautta.

Hei mutta! Eihän elämää eletä toisten varassa. Olet siinä elämässä mihin sinut on laitettu ja sinä teet elämästäsi sellaisen kuin haluat. Mikä järjen ääni kaikuikaan päässä. En tiedä kuka se oli.

Paitsi nyt tiedän. Se olin minä itse.

Minä sellaisena, kuin haluan olla. Sitä on etsitty ja kaivattu. Kukaan ei elä elämääsi ja kukaan ei voi laittaa sinua elämään ja elämäsi ei riipu muista ihmisistä. Se elämä, jonka haluat on tehtävä itse, niin raa'alta kuin se kuullostaakin. Vain sinä tiedät millainen olet, vain sinä voit tietää mitä elämältäsi haluat. Kukaan muu ei sitä päätä tai tiedä.Ehkä tärkein asia ihmisen pienessä maailmassa on kahden sanan opettelu. "Ei" ja "Kyllä". Ne opitaan ensimmäisten sanojen joukossa taaperona, joten jokaisen tulisi ne osata. Opi sanomaan "ei" sellaisissa tilanteissa, joka ei tunnu oikealta ja samalla opettele sanomaan "kyllä" ja vaikka rikkoa rajojasi, kokeilla uutta, etsiä sitä mitä oikeasti haluat.

Itselleni hyvänä esimerkkinä toimii koulu. Kahden koulupaikan valinnassa oli kaksi vaihtoehtoa. Järki vai tunne. Järki puhui pitkästä koulumatkasta, ethän uskalla ajaa edes autoa ja ethän sinä nyt jaksa sitä matkaa käydä joka ikinen arkipäivä. Tunne sanoi, että tämä on se juttu, jota haluan oikeasti elämältäni, mutta...

Valitsin tunteen, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja hitto soikoon olenkin siinä yllättävän hyvä ja löysin sen mitä olen etsinyt!

Ylpeys. Sanana punainen vaate. Miksi kukaan ei saisi olla ylpeä juuri itsestään? Keneltä se on pois, jos joku sanoo olevansa hyvä asioissa. Minä olen opetellut kehumaan myös itseäni, se jos mikä kirkastaa mieltä. Opetelle puhumaan itsellesi, kuten ystävällesi. Kehut ystävän kauniita kasvoja. Miksi et kehuisi myös omia piirteitäsi? Niitä niin täydellisiä, kuin sinulle on luotu. Ole ylpeä saavutuksistasi.

Luultavasti kukaan muu ei tehnyt niitä sinun puolestasi.

Ihminen on toiselle ihmiselle susi. Tiedän. Mutta, koska sinä elät juuri sinun elämääsi, voit valita ympärillesi ne söpöt koiranpennut, joiden kanssa on miellyttävä olla. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekkaan.

Ethän itsekkään saata pitää jostain tietyn tyyppisistä ihmisistä ja se on itsellesi ihan ok?

Kun avaat maailman itsellesi, et käpery enää halamaan polviasi.
Kun uskot itseesi, uskoo sitä varmasti muutkin.
Kun voit hyvin, ympärilläsi olevat ihmisetkin voi hyvin.

Verhosta paidaksi - Käyttämättömät kankaat uusiokäyttöön


Muistatteko tekstini ekologisemmasta vaatekaapista? - Asioita on laitettu pikku hiljaa hiipien todeksi.

Joululoma vierähti ja arki alkoi. Sain joululoman aikana oman ompelukoneen ja siitä iso kiitos kuuluu omalle mummolleni. Lopun lomaa huristelin ja opettelin sen käyttöä, visioiden ja tonkien
kaapin perukoita, jossa majailee aivan liian turhia kankaan muodossa olevia asioita.

Kuten aiemmin viitatussa tekstissä mainitsinkin, haluan tehdä näistä käyttämättömistä kangaspaloista, jotain uutta. Sen sijaan, että ne joutuisivat kaatopaikalle, joka taas kuormittaa ympäristöä. Kaapista löytyvä vanha ja reikäinen verho sai siis uudet ulottuvuudet.

Ei verhotangolla, vaan päälläni. Se muuttui paidaksi.

Tätä haluan, tätä haluan tehdä. Vanhasta uutta. Käyttämättömästä kankaasta käyttöön. Suunnitelmat ja unelmat muuttuvat pikku hiljaa todeksi.

Ensimmäinen omin käsin valmistettu vaate


...jos lapsena mummolassa tekemiäni vaatteita pehmolelulle ei oteta mukaan.
...tai sitä epämääräistä neonvihreää napapaitaa teini-iässä.


Ensimmäinen vaate itse tehtynä. Aika mahtava fiilis näin joululoman aloittaessa. Kuten kaikissa luovissa asioissa, myös vaatteiden tekemisessä näkyy selvästi se oma tyyli. Todella selvästi. Rakastan vintagehenkeä.

Korkea vyötärö ja pohjepituus. Tykkään!

Se palapelikin päässä rakentui tämän lukukauden aikana kuin itsestään. Opin jotain, opin paljon. Vetoketjut, ah, ne niin ihanat vetoketjut. Mottoni luokkahuoneessa on "aina voi purkaa" ja hahmotuskyky saa lievän päänsärky hoidon. Jos jotain opin, niin opin vetoketjujen kiinnityksen. Koska ainahan voi purkaa. Ja kyllä, opin, että aina voi purkaa. Oikeastaan on hyvä purkaa, koska toistoilla oppii.

Jos luokassa oltaisiin tämän lukuvuoden käytetty naamojen edessä hymiöitä, suosituin olisi varmasti se ihastuttava itkunauruhymiö.

Kohti ekologisempaa vaatekaappia


Haluan tietää, missä vaatteet ovat tehty ja haluan tietää materiaaleista.


Muutoksen aika

Olen tässä kuukausien aikana pohtinut aika paljon ekologisuutta vaatteiden saralla. Idean siemen kyti jo aikaisemmin, mutta koulun aloittaessa kaikki konkretisoitui ja nyt haluan tehdä muutoksen.

Muutoksen omaan ja lasten vaatekaappiin.

Haaveilen ekologisemmasta vaatekaapista, joka sisältäisi mukavia ja kestäviä vaatteita. Tällä hetkellä vaatekaappini on sekasorto täynnä käyttämättömiä vaatteita, vaikka noin puolen vuoden välein käyn sekä omani, että lapsien vaatekaapin läpi. Mutta niin se vaan pääsee tursuamaan ja vaatekaappi vetää sisuksiinsa ostettuja, mutta täysin käyttämättömiä vaatteita. Sitä olen yrittänyt minimoida niin paljon kuin mahdollista, mutta vielä toistaiseksi en ole onnistunut siinä täysin.

Millainen olisi minun ekologisempi vaatekaappi?

Minun vaatekaappini saisi sisältää mahdollisimman paljon suomalaista osaamista ja valmistamista. Haluan tukea heitä. Jos vaate on valmistettu eri maassa, en kumminkaan heti boikotoi asiaa, vaan mielellään tutkin asiaa ja haluan tietää lisää esimerkiksi työolosuhteista. Haluan tietää, missä vaatteet ovat tehty ja haluan tietää materiaaleista. Ympäristö- tai eläinystävällisesti (kuten villa) valmistetut materiaalit ovat mieleeni.

Näin esimerkiksi.

Vaatekaappiini ei saisi majoittautua enää hetken mielijohteesta ostettuja halpoja vaatteita. Ainakaan uutena. Kierrätystä kannatan ja rakastankin kirpputoreja. Ne ovat aarreaittojani! Pian käyn vaatekaappini läpi ja pohdin asukokonaisuuksia, se vähentää jo huomattavasti vaatemäärääni ja turhia vaatteita. Haaveenani on myös, että kun saan ompelukoneen omalle pöydälleni, teen osasta niistä käyttämättömistä vaatteista sellaisia vaatteita joita pidän. Uskon sen olevan mahdollista. Haluan myös kierrättää omat käyttämättömät vaatteeni, ne saavat joku sellainen joka niitä tarvitsee. Koska puikot heiluvat, voi olla että niidenkin ansiosta vaatekaapeihin ilmestyy joskus jotain mielenkiintoista.

Myös vaatteiden peseminen saa meillä kotona muutoksen. Ekologisempaan suuntaan. Ei turhia pesuja, ekologinen pyykinpesuaine on jo kauppalistalla ja sitä rataa. En osta vaatteita, joita on hankala pestä.

Ei kovin pieni pala purtavaksi, mutta askel kerrallaan ja kohti täydellisempää ja ekologisempaa vaatekaappia!

Voin sanoa, että tämän hankinnan jälkeen materiaalionnellisuus oli vieläkin korkeammalla, kuin shoppaillessa käsivarsi täyteen erilaisia vaatteita.


Vaatekaapin uusin tulokas

Vaatekaappiini onkin hetki sitten saapunut uusi tulokas. Riva Clothingin Peura Huppari, joka komeilee postauksen ensimmäisessä kuvassa. Aivan ihana päällä ja tälläiselle vilukissalle ollut maailman paras kylmän taltuttaja. Ulkonäöltään yksinkertaisen kaunis ja siihen on mahdottoman kiva uppoutua.

Ja katsokaa millaisen ketjureaktion tämän vaatteen ostamisen jälkeen lähti käyntiin!


Voiko saada hyvän mielen ostamalla yhden ainoan vaatekappaleen? 

Voin sanoa, että tämän hankinnan jälkeen materiaalionnellisuus oli vieläkin korkeammalla, kuin shoppaillessa käsivarsi täyteen erilaisia vaatteita. Tiedän mihin rahani menevät. Riva Clothing on suomalainen vaatemerkki ja lahjoittaa vaatteillaan aina johonkin hyvään tarkoitukseen ja sen ompelijakin saa hyvän palkan. Vaate on valmistettu FWF-sertikaattia kunnioittaen, joka pitää sisällään sen, että työtilat ovat terveelliset ja turvalliset, lapsityövoimaa ei sallita ja se vaatteen ompelija saa sen palkan, joka riittää elämiseen. Ei syrjintää ja kiinteät työajatkin löytyvät.


Lopputulos

Haukkasinko ison palan juuri omenasta? - En usko. Olen itseasiassa melko innoissani peura huppari päällä istuen, enkä meinaa kiirehtiä asian suhteen. En todellakaan. Askel kerrallaan kohti sellaista vaatekaappia, josta löytyy aina jotain päälle laitettavaa. Tulen raportoimaan tästä asiasta luultavasti enemmänkin blogin puolella, aivan varmasti.

Koska nyt lähti!

Rakkaudella tehtyjä joululahjoja - Tänä vuonna teen kaiken omin käsin!


Huomenna siirrytään jo joulukuun puolelle ja joulu lähestyy. Lapset listaavat joulupukille tehtyyn kirjeeseen kaikkea mielenkiintoista ja aikuiset pohtivat lahjoja, mistä toinen voisi tykätä ja mitä hän tarvitsisi.

Itse päätin tänä vuonna tehdä joululahjat omin käsin. Langoista asiaksi. Tänä vuonna annettavat lahjapakettini ovat pehmeitä kaikella mahdollisilla tavalla, kuten tällä söpöllä pupulla.

Olen neulomiseen hurahdettuani tehnyt monia lahjoja, joten ei tarvinnut pitkään tällä kertaa miettiä millaisia joululahjoja esimerkiksi rakkaat kummilapseni saavat. Koska rakastan tehdä käsillä kaikkea kaunista, rakkaus luultavasti tulee välittymään myös tekemistäni lahjoista. Ainakin toivottavasti. Verrattuna kaupasta sarjatuotannossa valmistettuihin kylmän kankeisiin tavaroihin.

Tänä vuonna joululahjani toisille on täynnä rakkautta! 

4 tutkimusväitettä neulomisesta - Nyt totean ne todeksi!



Käsitöistä on tullut itselleni rakas harrastus. Olen pienestä pitäen tehnyt käsilläni jotain, milloin piirtänyt, milloin ommellut pehmoleluille vaatteita, sukkiakin tullut neulottua ja autettua mummoa pitsisen päiväpeiton palojen kanssa, itse mummon opastuksella. Jo ala-asteen käsityötunneilla osasin tehdä villasukat, koska mummo oli opettanut minua. Olen siis ollut pienestä asti kiinnostunut kaikesta väkertämisestä.

Käsitöissä oli monen vuoden tauko, mutta syksyllä 2016, polvi päätti sanoa itsensä irti ja toinen rakkaista harrastuksistani, juoksemisesta ei tullut enää mitään. Jouduin myös totuttelemaan ajatukseen "polvesta saa paremman, mutta ei normaalia", joka tietysti vihlaisi rintakehässä kovasti.  Vielä en ole uskaltanut kokeilla juoksemista, mutta käsitöitä olen tehnyt senkin edestä.
On tutkittu, että käsitöillä on keholle ja mielelle hyvä vaikutus, jonka olen huomannut itsekkin. Kun kesällä hain apua ja vielä oli vaikeampaa, otin langat ja puikot esiin lähes päivittäin. Niistä syntyi esimerkiksi tälläisiä asioita, kuten näissä kuvissa. Amigurumihahmoja, matto ja vauvalle viltti.


  1. Neulominen parantaa mielialaa ja saa tuntemaan ylpeyttä itsestään. Huomasin tämän itse, kun sai antaa valmiin tekeleen ystävälle muuten vain tai lahjaksi. Tuntui hyvältä, kun oli saanut jotain aikaan ja valmiiksi.
  2. Käsityöt lievittää stressiä. Kesällä minulla oli langat ja puikot lähes päivittäisessä käytössä, koska se auttoi yli pahimmista kuopista. 
  3. Neulominen ja käsillä tekeminen harjoittaa keskittymiskykyä. Tietyillä ajanjaksoilla oma keskittymiskykyni oli hakoteillä, mutta neulomisella sain koottua kaiken takaisin paikoilleen.'
  4. Neulomisen on tutkittu myös vähentävän kipuja, jonka huomasin polven tuomien kipujen kanssa taistellessa. 


Käsitöillä on siis paljon hyviä vaikutuksia, joista nämä neljä todettu todeksi omalla kokemuksella. Jos siis siltä tuntuu, että tästä voisi olla sinulle hyötyä tai haluat kokeilla muuten vain, kannatan rohkeasti kokeilemaan! Jos neuloosi on jo iskenyt sinuun, millaisia muita vaikutuksia olet itse huomannut?

Puhu jooko?


Kuinka olla kaksi vuotta puhumatta? Onko se helppoa? Onko se sen arvoista? - En anna neuvoja kuinka hillitä puhumista, mitä tulisi puhua ja mitä ei. Sille tielle ei tule lähteä, ei lainkaan. Itselläni on ollut pahat harhakuvitelmat puhumisesta. Ehkä luulin sitä myrkyksi, vaaralliseksi aineeksi, jota ei kannata päästää ulos muiden ulottuville. En halunnut toisille pahaa.
Mitä väliä sillä on mitä minä sanon? Ei kukaan kumminkaan usko, ei sitä kumminkaan kiinnosta.

Olin väärässä ja toisinaan taas oikeassa. Nielin myrkyn, puhumattomuudenmyrkyn ja siksi ehkä eniten olen nyt tässä. Juuri tässä hetkessä, kun elämä heittelee menemään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se on ihmisen mieli. Se äärettömän mielenkiintoinen kapistus.

Puhumattomuus ei ole helppoa, mutta siihen tottuu ja lopulta siihen turtuu. Olen pitkään miettinyt, miksi en ole puhunut pahasta olostani, väsymyksestä sen oikeassa mittakaavassa, asioista, jotka tekevät ahdistusta ja asioista jotka haluaisin tietää? Yksi syy siihen on varmasti riittämättömyydentunne. Mitä väliä sillä on mitä minä sanon? Ei kukaan kumminkaan usko, ei sitä kumminkaan kiinnosta. Miksi kertoisinkaan tunteistani? Miksi kertoisinkaan mitä minulle oikeasti kuuluu? Onko minulla edes merkitystä?

Kun pääni sanoo "älä kerro tätä ikinä kenellekkää", teen varmasti päinvastoin.

Puhumattomuuteni ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen tai asian summa vaan monen jutun kaava. Jostain sisäistetty, muka hyväksi todettu toimintatapa, joka sai vain käyttöluvan vuosien jälkeen ja jouduin koekaniiniksi omalle itselleni. Mihin se minut veikään? Ei mihinkään hyvään paikkaan.

Mutta nyt matkaa on tallattu jo hetken aikaa. Olen oppinut puhumaan. Kun pääni sanoo "älä kerro tätä ikinä kenellekkää", teen varmasti päinvastoin. Olen huomannut avoimuuden voiman, puhumisen voiman. Se on erittäin luja voima, joka pystyy nostamaan kiviä matkan varrelta. Mielestäni ihmisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä taito, jos se unohtuu, luultavasti unohdut itsekkin. Yritän jatkaa samoilla ajatuksilla koko matkani ajan ja sanon myös sinulle.

Puhu jooko?

Hyväksy se


Kaikki lähtee hyväksymisestä. Oli asia sitten jokin omassa itsessäsi, hyväksy se. Oli se sitten epäonnistuminen, hyväksy se ja käy asia läpi omassa päässäsi tai kaverin kanssa. Tunteet, nekin kuuluu hyväksyä.
Hyväksymisessä kävin läpi monia tunteita. Häpeää, hetkittäin iloa, suuttumusta ja tuntui, että olin menettänyt oman itseni.
Kun hain apua jaksamiseen ja ylitsepääsemättömään väsymykseen. Oli sen hyväksyminen itselleni erittäin vaikeaa. Kun tajusin, etten selviä enää ilman apua, romutin itsestäni sen vahvan reippaan tytön -syndrooman, jota olin pitänyt yllä. Halusin olla vahva. Luulin, että yksin selviytyminen on vahvuutta. Todellisuudessahan näin ei ole. Minun täytyi siis hyväksyä se ja antaa muiden auttaa. Hyväksymisessä kävin läpi monia tunteita. Häpeää, hetkittäin iloa, suuttumusta ja tuntui, että olin menettänyt oman itseni. Oikeastihan se oli kadotettu jo kauan aikaa sitten, piilottamalla kaikki tunteeni.

Itselleni hyväksyminen asioihin on tuonut voimaa, kuten jaksamisen hyväksyntä. Olen huomattavasti rennompi, enkä piilota enää sitä miltä minusta tuntuu. Huomattavasti helpommat oltavat on juuri nyt. Vielä kumminkin opetellaan ja kokeillaan keinoja omaan hyväksymisen keinoihin ja samalla edetään arkea eteenpäin. Olen esimerkiksi äärettömän huono käsittelemään epäonnistumista, niitä todella minimaalisiakin. Kuka nyt ei haluaisi olla täydellinen? - Mutta nyt tiedän, että kukaan ei voi olla edes havittelemallakaan täydellinen ihminen. Ei kukaan. Epäonnistumiset kuuluvat elämään. Kun se tuntuu pahalta ei kannata jättää asiaa syrjään vaan pohtia, mikä siinä tuntuikaan niin inhottavalta? Käsittele tunteet, mitä ajatukset tuovat tullessaan.
Vähitellen huomaat hyväksyväsi myös itsesi.
Myös arkielämän tuomat vaikeudet, kuten mahdolliset riidat ja sanaharkat ovat olleet itselleni vaikeita. Olen huomannut, etten kestä sitä tunnetta, jonka riitely saa minussa aikaan ja yleensä haluan vain poistua paikalta. Mielellään niin nopeasti, kuin mahdollista. Lopputuloksenahan on se, ettei riitelyn tai sanaharkan aihetta ole saatu puitua läpi. Jäädään keinumaan samaan ongelmaan varmasti pidemmäksikin aikaa. Mutta muutamia kertoja olen päättänyt haluta tuntea sen kaiken, mitä tällainen tapahtuma minussa saakaan aikaan. Kestää sen. Jäin aloilleni ja vedin asian loppuun, jonka jälkeen olin itsestäni äärettömän ylpeä. Seuraavat kerrat olivat jo huomattavasti helpompia.

Hyväksyntä kannattaa siis opetella. Se ei ole helppoa ja siihen ei ole oikotietä. Älä tukahduta tunteita ja salli kokemukset sellaisena, kuin ne tulevat. Vähitellen huomaat hyväksyväsi myös itsesi. Kenenkään ei tule piilottaa tunteitaan. Kokemuksesta voin sanoa, että se on vielä raskaampaa, kuin hyväksyntä asioita kohtaan.

Joten sanon sinulle, hyväksy se.

Tässä olen minä - Tarinani johdanto masennuksesta


Tässä olen minä. Sellaisena, kuten useammat minut yleensä näkee. Reippaana, iloisena ja touhukkaana. Sellainen minä olenkin ja haluan olla. Nyt siitä on kehkeytynyt vain ulkokuori, jykevä sellainen. Tuon hymyn takanta löytyy jotain, jota en osaa edes itse vielä täysin käsittää. Ahdistaa.

En voi jatkaa blogin kirjoittamista täysillä ennen kuin olen saanut tänne avattua elämäni todellista laitaa. Blogi on ollut minulle tärkeä ja osa arkea jo pitkään. Kun sanon, että kirjoitan tänne tunteista, haluan tehdä sen. Haluan kirjoittaa positiivisesti, mutta se ei aina ole ollut helppoa. Haluan kirjoittaa aidosti ja nyt sen teen. Liian pitkään sinnittelin ja yritin. Nyt kirjoitan teille tarinan.
Olin ja olen niin väsynyt. Niin väsynyt, että suihku on saattanut unohtua viikoksi ja saatoin viedä lapset päiväkotiin yöpaidassa.
Jo kaksi vuotta epämääräistä oloa. On kysytty miten ihmeessä olet jaksanut? - Kysymykseen vastaten, en tiedä. Olin ja olen niin väsynyt. Niin väsynyt, että suihku on saattanut unohtua viikoksi ja saatoin viedä lapset päiväkotiin yöpaidassa. Tietysti peittäen tämän todellisuuden ulkokuorella, eli ulkovaatteilla. Saatoin nukkua kellon ympäri ja vielä lisäksi tuntien päiväunia. Toisinaan en saanut nukutuksi lainkaan. Yritin niin sanotusti korjata itseäni ja epäilin väsymyksen ja sen olon johtuvan aina jostain muusta. Milloin katsottiin kilpirauhasarvoja, milloin oli tehtävä elämäntapamuutos. Muutaman kerran kävin lääkärin luona ihmetellen oloani, mutta sen todellista syytä en itselleni halunnut myöntää. Halusin, että se on jotain niin sanotusti konkreettista. Mikään ei auttanut parantamaan oloani.

Sitten lähdinkin suorittamaan. Kalenteri täynnä. Niin täynnä, ettei ajatukseni saaneet valtaa. Väsähdin lopullisesti ja olin turta.
Mietin ja itkin miksi ihmeessä olen täällä? Miksi?
Kolmas kerta toden sanoo. Vihdoin sain painettua puhelimen soittamaan hoitoarvion numeroon. Ainut mitä sain suustani sanottua oli, että tarvitsen apua ja kuin pikkulapsen suusta itkun seasta "paha olo". Tarkentavien kysymysten jälkeen sain ajan lääkärille.

Olen aina sanonut, että olen surkea valehtelija. Tosiasiassahan olen ihan helvetin taitava. Valehtelijoiden kuningatar, koska valehtelen myös itselleni. Vielä sairaalan pihalla yritin pimittää tietoa omalta äidiltäni, kunnes puhelun jälkeen tajusin, että ei se niin voi mennä. Viestiä tietysti perään, kuinka asiat oikeasti olivat. Se päivä oli järkyttävä, samalla helpottava. Tien toisella puolella oleva mielenterveysyksikkö, johon lääkäri minut ohjasi, oli heti seuraava määränpääni.

Mietin ja itkin miksi ihmeessä olen täällä? Miksi? - En itke useasti muiden nähden, nyt kyyneleet vierivät poskilla ihan missä vain. Toisaalta en ollut itkenyt pitkään aikaan. En ollut pystynyt.
Diagnoosina masennus. Kriteerit täyttää kuullemma sen vaikeamman.
Usko horjuu vielä molemmilla puolilla, mutta olen päättänyt selvitä ja tuntea taas positiivisia tunteita.
Oli pistettävä stoppi taas kirjoittamiselle noiden sanojen jälkeen. Miksi minä? Uskooko kukaan? Olenko oikeasti? - Kysymyksiä pyörii mielessäni ja pelottaa älyttömästi. Silti minusta tuntuu, että tämän kirjoittaminen tänne on yksi prosessi tässä kaikessa, yhdestä puhelusta tervehtymiseen. Itse olen saanut voimaa hakea apua muiden kirjoituksista ja niitä on paljon. Ennen avun hakemista bongasin useammat tekstin ja ajattelin tuolta minustakin tuntuu, jonka jälkeen sysäsin ajatukset kumminkin sivuun ja vähätellen, ettei minulla ole mitään hätää. Kaikki on hyvin ja sitten se aina kostautui. Joko ahdistus- tai paniikkikohtauksella, itsensä syyllistämisellä, huonolla ololla, väsymyksellä joka kaivoi minulle kuopan sänkyyn. Kiukuttelin, ärhentelin. Yleensä niin tasapainoinen minä, saattoi saada myös raivokohtauksia, joiden syy oli että en tuntenut itseäni miksikään, olin mitätön. En tunnistanut enää itseäni. En ollut minä muuta kuin ulkoisesti. Sisälläni tuntui olevan joku toinen.

Kaikki onkin hyvin päällisinpuolin ja arjessa, mutta sisältä löytyy mustaa varjoa, väsymystä ja mitä hirveimpiä tunteita ja stressiä, joille en tuntunut enää mahtavan itse mitään. Päätin hakea apua, sain apua ja saan apua tästä eteenpäin. Ensimmäistä kertaa voin sanoa oikeasti, että kyllä tämä tästä ja ihan oikeasti. Usko horjuu vielä molemmilla puolilla, mutta olen päättänyt selvitä ja tuntea taas positiivisia tunteita. Mutta vielä on matkaa.
En toivo tälläistä elämää kenellekkään, mutta joskus se on väistämätöntä.
Haluan tuntea sen ilon sykähdyksen vielä rinnassa, en halua olla turta positiivisille tunteille. Opettelen puhumaan ja poistumaan vähättelyn ihmeellisestä maailmasta. En jaksa elää enää siinä, mutta jaksan nyt elää uskossa. Pitkästä aikaa ja ensimmäisen kerran tämän kahden vuoden taipaleella. Yritän pudottaa reippaan tytön -syndrooman itsestäni ja puhua siitä miltä tuntuu. Niin kuin oikeasti.
En toivo tälläistä elämää kenellekkään, mutta joskus se on väistämätöntä. Ei tarvita välttämättä edes erityistä syytä. Sitä tapahtuu ja sitä on. Se on tosiasia. Nyt toivon, että jokainen jaksaa hakea apua ja taistella myös kaiken tämän läpi.

En tiedä vielä mitä tämä matka tuo mukanaan, mutta se on mahdollista. Myös minulla. Tämä on minun tarinani johdanto ja kun olen saanut nyt tämän mahdollisuuden, en aio hukata sitä.
Siitä olen varma.

Nuorena äidiksi


Minusta tuli äiti 18-vuotiaana. Muistan edelleen, kuinka täytin 19-vuotta. Makasin sohvalla onnellisena, pieni tyyppi rinnallani. Hän oli noin kuukauden ikäinen ja sai osakseen paljon rakkautta. Nyt tuosta on kulunut tasan viisi kokonaista vuotta. Nyt olen kahden isomman tytön äiti ja täytän tänään 24-vuotta. Olen tullut niin sanotusti nuorena äidiksi. Oma näkemykseni on tyystin sokea sille, kuka on nuori, tai kuka vanha, vanhemmaksi. Mielestäni ei ole oikeaa ikää, vaan on erilaisia ajatuksia ja päätöksiä. Kasvutarinoita on nähty ja kuultu. Ajattelin kumminkin jakaa syntymäpäiväni kunniaksi tarinan, kuinka minusta tuli äiti.
Se oli vahinko, täysi vahinko. Kaikui päässä, hoitajan kertoessa puhelimessa erilaisten testien tuloksia. Raskaustesti on positiivinen, se sanoi.
Se oli vahinko, täysi vahinko. Kaikui päässä, hoitajan kertoessa puhelimessa erilaisten testien tuloksia. Raskaustesti on positiivinen, se sanoi. Istuin tuolilla peilin edessä, olin valmistautumassa ja laittautumassa, koska pian autokoulun opettaja saapuisi pihaan ja hakisi minut hankkimaan itselleni ajokorttia. Ei jännittänyt enää yhtään. Muistan, että ajoin autoa, kuuntelin ohjeita minne menisimme ja lopuksi sain väliaikaisen paperisen ajokortin käteen. Muuta en muista, hyvin se taisi mennä. Rapistelin paperia käsissäni.


Yhden päivän ja yhden yön jälkeen olin tehnyt päätökseni. Ajattelin, että näin sen kuuluu mennä. Juuri lukion keskeyttäneenä, koska en yksinkertaisesti pärjännyt. Olin havitellut uutta toimintasuunnitelmaa koulutuksien kannalta, mutta en tiennyt yhtään mihin ryhtyisin. Päätin siis "kouluttautua" johonkin, johon en ollut täysin varautunut, josta en tiennyt vielä mitään. Nimittäin äidiksi, vaipan vaihtajaksi, lohduttavaksi syliksi, tautien analysoijaksi ja hyväksi googlen käyttäjäksi.

Osakseni olen saanut katseita työntäen tuplarattaita jyrkkää liukasta mäkeä ylös, punainen naama hehkuen. Raskausajan ultrissa ääni on muuttunut kellossa, kun ensin luultiin minun olevan 16-vuotias ja tietoja selvitellessä ikä nousikin muutamalla vuodella, otin tämän kohteliaisuutena naureskellen. On päin kasvoja huudettu herraa ja jumalaa ja iloisten kasvojen takaa on selvästi näkynyt epävarmuus, kuinka tiedon nyt ottaisi vastaan. En ole ottanut itseeni yhtään ainuttakaan katsetta, sanomista tai toteamista, koska mielestäni se on kaikkien oma päätös, ajatus ja ensinnäkin, oma elämä. Tämä on minun päätökseni ja minun elämäni, enkä itsekkään halua puuttua muiden tekemisiin.


Sitten on tietysti ollut päinvastaisia tapauksia, hyökkääviä haleja silmänkulmat kostuen, onnellisia katseita ja toivotuksia, ei kysellä, eikä arvostella ikää. Oikeastaan sitä ei edes huomata, kuten en huomaa minäkään.

Vaihdoin baarikierrokset vaippojen vaihtoon, jota sai myös tehdä kierros kierrokselta, koska onhan puhtaaseen vaippaan mukavampi tehdä.
Olen onnellinen näin. Vaihdoin baarikierrokset vaippojen vaihtoon, jota sai myös tehdä kierros kierrokselta, koska onhan puhtaaseen vaippaan mukavampi tehdä. Vaihdon valvotut yöt, jonkun kanssa valvomiseen, joka tarvitsi minua ja opin arvostamaan unta. Vaihdoin epätietoisuuden tulevaisuudesta, edes jonkin asteiseen tulevaisuuden suunnitelmiin. Vaihdoin myös ajatukset niin, että nyt tulevaisuuden suunnitelmissa on myös muita. En ole vain minä, nyt on myös lapseni. Joskus se on haastavaa mutta kyllä, olen onnellinen näin.


Ei aina ruusuista polkua, ei aina kultahippuja lennellen yläpuolella. Ei todellakaan, tämä ei ole aina helppoa. Mutta nyt olen 24-vuotias kahden lapsen äiti, olen oppinut paljon, kasvanut lasteni mukana, löytänyt asioita joita rakastan ja joita haluan tehdä.

Tämä on minun tarinani.


Millainen sinun äitiyden tarinasi on iästä ja kaikesta riippumatta?