Sisällön tarjoaa Blogger.

Kysyn usein itseltäni, mitä haluan tehdä ja toteutan päiviä ilman tarkkoja suunnitelmia


Täällä ollaan vietetty hiihtolomaa helmikuun viimeisinä päivinä. Olen yrittänyt ottaa lomat kivasti rentoillen ja aloitin tämän tietoisesti viime joululomalla. Olen ollut aina se, jolla on tiukat aikataulut jokaiseen menoon ja tuolloin elämä on mennyt suorittamisen partaalle. Haluan, että elämässä on tilaa myös vain oleilulle, sen kummempia suunnitelmia. Mielestäni olen toteuttanut tätä asiaa hyvin.
Useimmiten kysytään ennen lomia tai muita vapaapäiviä arjesta, että mitä suunnitelmia on. Olen nyt vastannut aina, että ei ole kummempia suunnitelmia. Tarkoituksena on vain olla ja katsoa mitä mieli tekee tehdä. Siihen yleensä saan vastaukseksi takaisin, että niin sehän on myös hyvä, että ei tarvitse kellon kanssa juosta kilpaa. Ja kyllä, se todellakin on.
Kotiäitivuosina juoksin kellon kanssa kilpaa, että kerkeän tehdä kaiken mitä haluan. Lapsien päivärytmin on säilyttävä minuuttitarkasti ja niin edelleen. Se puudutti minua ja pian en osannutkaan ottaa sitä rentoa aikaa lainkaan. Kuuntelin kellon tikitystä ja tutkin viisareita. Muuten hyvä, mutta ei sopinut minulle. Pian alkoi koulu, jossa oli pakosti se oma päivärytminsä, oli illat lasten kanssa ja niiden rytmit. Sitten opettelin ihan vain olemaan.
Ne hetket, kun ei tarvitse tehdä mitään. Silloin päätän mitä haluan tehdä. Halutaanko lähteä johonkin, halutaanko katsoa telkkaria, haluanko juoda kahvikupposen sohvalla istuen. Mietin usein, mitä haluan tehdä ja nyt olen oppinut tämän jalon taidon. Ennen ajatus pyöri siinä, mitä PITÄISI TEHDÄ ja todellisuudessa niitä asioita ei tarvitsisi ihan juuri sillä hetkellä tehdä, jos ei huvita.
Tämän taidon myötä kaikista kotiaskareistakin on tullut miellyttäviä, niistä rästiin jääneistä tehtävistä on tullut ihan kivoja ja ei se sohvalla löhöäminenkään ole niin paha asia. Jos kroppa tuntuu tarvitsevan sohvan hellää lämpöä, tarjoa sitä kropallesi. Silloin mielikin kiittää. Kun vain miettii, mitä sitä oikeasti haluaa tehdä.
Ei tällä tietenkään poista sitä, että mitä kuuluu elämässä tehdä. Työt, opiskelut, kaupassa käynnit ja muut arjen asiat. Mutta, kun osaa ottaa hetket hetkinä, ei arjen tuomat asiatkaan tunnu enää niin ylitsepääsemättömiltä, kun on ruokkinut mieltä sillä, mitä oikeasti haluaa tehdä.
Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Ei kommentteja