Sisällön tarjoaa Blogger.

Minä ja erityisherkkyys


Kun erityisherkkyydestä alettiin puhua paljon, jätin itse asian huomioimatta tarkoituksella. Ajattelin sen olevan jokin buumi, joka valtasi vain sillä hetkellä ihmisten mielen. Ajattelin, että en minä sellainen ole. Tiesin kumminkin ja tunnistin muutamia ystäviäni, jotka omaavat selvästi näitä piirteitä. Sitten päätin lukea Ihana herkkyys -kirjan ja tajusin, että monet asiat joita pidin itsessäni ehkä jopa outoina ja huonoina liittyivätkin tähän aiheeseen. 

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen tuntee voimakkaammin sisällään ja ympärillään tapahtuvat asiat. Kumminkin jokaisella ihmisellä on se oma herkkyysaste ja kaikki erityisherkkyyden piirteet eivät ole heissä. Ei minussakaan, mutta ne jotka ovat, on helpottanut tietoisuudellaan elämistä tässä elämässä. Alkaa tuntemaan omia rajojaan ja elämä tuntuukin paljon helpommalta kun tiedostaa, että se olen minä. 

Erityisherkkä.


Vihasin alussa omia piirteitäni. Sitä, etten viihdy tai jaksa olla isoissa ihmisjoukoissa. Pystyin kumminkin olemaan, mutta sen jälkeiset fiilikset ovat aina inhottavia ja uuvuttavia. Tunnen voimakkaasti toisen mielialan, vaikka hän ei edes kertoisi siitä. Tai lähinnä minun on helppo samaistua toisen ihmisen tunnetiloihin. 

Rakastan yksinoloa. Tänäkin päivänä seurustelen, emme jaa vielä yhteistä arkea täysin ja etenemme päivä kerrallaan. Vaikka seurustelen olen pitänyt kiinni siitä, että saan oman hengähdystaukoni, vaikka toista kovasti rakastankin. Sama on myös lasten kanssa. Kun minä voin hyvin, voi ympärillä muutkin ihmiset hyvin. Mielestäni tämä on fakta.

Aistiyliherkkyydet, eivät ole itsessäni niin vahvoja asioita, mutta huomaan että en pidä esimerkiksi tietyn tyyppisistä kankaista päälläni. Vaatekaappini sisältääkin niitä vaatteita, jotka eivät tunnu epämukavilta, eivät purista, valu, nouse tai jotain muuta todella epämukavaa. Olen näistä tarkka ja tiedän heti vaatetta kokeillessa onko se minulle hyvä vai huono. En lähde edes kokeilemaan yhtenä päivänä vaatetta, joka puristaisi väärästä kohtaa tai tuntuisi iholla epämukavalta. 

Vältän kipua niin paljon kun vain voin. Olen siis kipuherkkä. En pysty myöskään katsomaan kauhu tai liian jännittäviä elokuvia, koska ahdistun niistä. Sama käy myös uutisista ja yleensä jätänkin kauheimmat uutiset sodista ja ihmisten kuolemista siihen, että luen otsikon. 

Olen erittäin tunnollinen ja pelottaa, jos en sitä olisi tai tapahtuisi, jotain jonka takia en voisi tehdä esimerkiksi pyydettyä asiaa. Ne tilanteet ovat kamalia itselleni. Tunnollisuuspiirteestäni olen pitänyt aina ja se ei lähde kulumallakaan pois. Luovat asiat ovat itselleni henkireikä, musiikin kuuntelu ja soittimien pienet vivahteet laulun taustalla tuntuvat ihanilta ja saavat kylmiä väreitä aikaan. 

Kofeiiniherkkyyttä minulla ei ole. Ei sitten ollenkaan, rakastan kahvia ja onneksi voin sitä juoda ilman seuraamuksia. Sitten taas stressi, kiire ja liian monta tapahtumaan samanaikaisesti saavat minut uupumaan tyystin. Silloin tarvitsen itselleni rauhallisen hiljaisen paikan. Haluan olla puhumatta ja keskittyä johonkin omaan tekemiseen tai sitten ihan vain olla hiljaa. Joskus tälläisten tilanteiden jälkeen, pelkkä viestiin vastaaminen tuntuu kamalalta. Toisinaan näissä tilanteissa teenkin niin, että heitän kännykän pois näköpiiristäni ja keskitys johonkin aivan muuhun. Se tekee hyvää ja tekee varmasti jokaiselle noin muutenkin.


Luin tämän kirjan ja kävin näitä asioita läpi pikku hiljaa. Nyt tunnen itseni tämänkin kautta hieman paremmin ja tiedostan milloin minun kannattaa tehdä ja mitä. Tiedostan tapahtuman jälkeen olotilani, enkä stressaannu siitä olosta täysin. Olen alkanut pitämään isoissakin ihmisjoukoissa olemista, koska tiedän että se on vain väliaikaista ja saan sitten mahdollisesti levätä. Jos kumminkin arki on hektistä osaan tehdä kääntöliikkeen ja hiljentää vauhtia niin, etten kuormitu tilanteista enempää. 

Suvi kirjoitti myös erityisherkkyydestä blogistaan. Käy kurkkaamassa sekin!


Rakkaudella, Jonna

3 kommenttia

  1. Niin tutun kuuloista tekstiä. <3 Ps. Tää kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, joten pakko lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Tää kirja oli tosi hyvä ja siihen pystyi samaistumaan niin hyvin! <3

      Poista
  2. Tuo on ihana kirja, kirjoittelinkin siitä joskus. :) Mie kyllä huomaan kofeiinin vaikutuksen jo aika pienestä määrästä. Harmi, sillä nykyään pidän kahvista! Mutta tyydyn juomaan vain silloin tällöin pienen kupillisen. Onneksi moni tee on hyvää. :)

    VastaaPoista