Sisällön tarjoaa Blogger.

Surkea suuntavaisto ja kaunis Myllykosken laavu


Olisin halunnut kirjoittaa, kuinka meidän Myllykosken laavulle tehty reissu oli ihana siinä kauniissa ja lämpimässä säässä. Mutta kun laitetaan kaksi samaa sukua olevaa ihmistä suunnistamaan keskelle metsään, ei se aina mene niin kuin pitää. Lisänä myös, että omistan surkean suuntavaiston. Eksymiseen riittää vain iso kauppakeskus. 


Lähdettiin paistamaan makkaraa lauantaina ja katsomaan hienoa paikkaa Ruokolahdella, jossa sijaitsee Myllykosken laavu. Etsittiin paikkaa kaksi tuntia. Todellisuudessa paikkaan ajaa 20 minuuttia meiltä. Saatiin mahtava pitäjän- ja metsänkatselu reissu. Katsottiin samoja maisemia, jopa kaksi kertaa. Kuljettiin ympyrää.


Lapset turhautuivat autossa, mutta tottakai äiti tokaisi, että ihan kohta ollaan perillä. Todellisuudessa ei edes tiedetty mihin tulisi ajaa, mutta tätähän ei lapsille kerrota. Jotta turhautuminen ei menisi äärimmilleen.

Vielä kerran yritettiin, kun lähdettiin väärää retkeilyreittiä josta olisi kävellyt tunnin laavulle. Ei, sitä ei tehdä lapsien kanssa. Yksin se olisi ollut ihan mahtava reitti katsellen kaunista metsää. Koululainen mietti, kuinka joutuisi koulussa kertomaan tyhmästä retkestä ja pienempi sanoi, että jos kohta ei löydetä niin se oli sitten siinä. Naurettiin.


Mutta kyllä me vaan löydettiin perille auton kanssa polulle, josta oli laavulle matkaa 0.2 kilometriä. Saatiin joten kuten paistettua makkaratkin. Märät puut eivät ihan suoneet meille kunnon nuotiota, mutta saatiin makkarat paistettua ja syödäksemme. Olin myös ottanut kameran mukaan, jotta voisin kuvata pitkästä aikaa luonnossa. Sitä en ole tehnyt pitkään aikaan.


Vaikka retki alkoikin kehnosti huonon suuntavaiston takia, oli kaikki tyytyväisiä. Naurettiin äitini kanssa suuntavaistomme surkeutta. Lapset olivat tyytyväisiä ja tykkäsivät reissusta valtavasti.


Kuohuva Myllykoski metsän siimeksessä oli huumaava näkyvyys. Sen kohina rauhoitti mieltä ja sitä oli ihana katsella. Sain myös kivoja kuvia pärskivästä vedestä ja kuvien mukava voin vielä kuulla, kuinka tämä kaunis luonnonelementti piti ihanaa ääntään.

Voi, että kun sitä voisi purkittaa.

Ei kommentteja