Sisällön tarjoaa Blogger.

Pelottava veritulppaepäily


Kaikki alkoi viime viikon keskiviikkona. Töistä kotiin ja kahvikupin kanssa sohvalle lepäämään. Aloin tuntemaan kipua vasemmassa pohkeessa, mutta pohdin sen olevan töistä ja siellä seisomisesta. Jatkoin normaalisti päivääni ja illalla menin vielä auttamaan ystävääni lastenhoidon saralla. Siellä sitten kipu alkoi olla jo sitä luokkaa, että etsin särkylääkettä ja nappasin se muitta mutkitta. Aloin kummastelemaan miksi vain toinen jalkani on kipeä pohkeen kohdalta.

Paniikkikohtaushan siinä tuli, taju meinasi lähteä kivusta ja tajunta virtasi matalalta normaaliin.

Saavuin kotiin ja aloin katsomaan jalkaani tarkemmin. Ei siinä mitään näkynyt, mutta kipu oli jo melko kova. Puhuin ystävän kanssa puhelimessa, jonka aikana nousin kävelemään ja huomasin, ettei tämä kipeä jalka pysynytkään enää alla. Lopetin puhelun ja aloin soittamaan apua. Ensin sellaiseen apunumeroon, josta saisi vinkkiä mitä tehdä. Se jonotusaika tuntui vain liian pitkältä kipuun nähden ja päätin soittaa hätänumeroon. Pyysin miehen paikalle ja sain itselleni apua kotiin.

Paniikkikohtaushan siinä tuli, taju meinasi lähteä kivusta ja tajunta virtasi matalalta normaaliin. Kylmä hiki valui pitkin kehoa. Tunti tutkittiin ja sain lopuksi kipupiikit ja rentouttavat. Ei ollut suurta hätää ja päätin jäädä kotiin seuraamaan tilannetta. Sain nukuttua muutaman tunnin. Seuraavana aamuna työterveyteen, jossa suurempia tutkimuksia ei tehty. Hoidin lihaskipuna.

Nyt tämä jalka oli toiminta kyvytön ja kipeä. Jälleen.

Perjantaina päätin kumminkin vielä varmistaa asian. Jalka oli tönkkö ja kävely vaikeaa. Askeleet sattui pohkeeseen. Terveyskeskuksessa sitten otettiin verikoe, jonka tulos olikin tukoksen osalta positiivinen. Pääsin ultraan, mutta tulppaa ei löydetty. Joka olikin ihan parasta!

Mutta tämä on jälleen ollut piinaavaa aikaa. Turhauduin, koska jälleen vasen jalkani ei toiminut niin kuin normaalisti. Siinä on jo tutkittu rustokuluma, jonka takia kinkkasin monta kuukautta, kunnes lähdin sitä jumppaamaan ja hoitamaan. Nyt tämä jalka oli toiminta kyvytön ja kipeä. Jälleen. Inhoan valtavasti sairaana oloa. Oli se sitten flunssa tai jokin muu, mikä madaltaa toiminta kykyä arjessa. Tosin, kuka siitä nyt pitäisikään. Itselläni aina hermo kiristyy, jos jokin kehon osa reistaa ja pahin on, jos siihen ei löydetä selvää syytä. Itse en ymmärrä sairaus asioista googlea enempää ja olenkin hieman ymmälläni kipeän jalan kanssa.

Nyt kumminkin asiat jalan kanssa ovat kuta kuinkin reilassa. Ensin seurasin tilannetta, mutta jalan kivut hävisivät ja pystyin tekemään töitä ja toimimaan arjessa normaalisti. Mutta huh, kun se pääsi säikyttämään! Veritulppa kun ei ole leikin asia.

Ei kommentteja