Sisällön tarjoaa Blogger.

THE END - Käyttäymisterapian avulla yli masennuksesta


Muutama vuosi takaperin elin masennuksen kanssa. Piinaava väsymys, ahdistus ja tulevaisuuden näkeminen oli todella hankalaa. Hain apua, sain apua. Se auttoi minut alkuun, mutta pohdin olisiko minulle hyötyä, jonkin näköisestä terapia jaksosta. Ennen kuin ehdin edes kysyä asiaa hoitajaltani, hän ehdotti kiinnostaisiko minua osallistua dkt-terapiaan, eli Dialektiseen käyttäytymisterapiaan. Olin kiinnostunut. Varsinkin kiinnostunut siitä osuudesta auttaisiko se minua.

MIKÄ ON DIALEKTINEN KÄYTTÄYTYMISTERAPIA? Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on menetelmä epävakaan persoonallisuushäiriön ja muiden tunnesäätelyvaikeuksien, kuten vihanpurkauksien, hoitoon. Terapiassa saat konkreettista tukea rakentavien toiminta- ja vuorovaikutusmallien sekä tunnesäätelykeinojen harjoitteluun. Itsetuntemusta ja itsensä hyväksymistä vahvistetaan mindfulness- eli tietoisen läsnäolon harjoituksilla. Lisäksi terapiassa pyritään vahvistamaan hankalien tunteiden tunnistamisen ja sietämisen taitoja.  - Terveystalo

Ennen tämän terapian aloittamista en tunnistanut tunteita, stressasin asioita joille en voinut mitään, ahdistuin vastoinkäymisistä ja tekemistäni virheistä. Suoritin ja siivosin pakonomaisesti, mitään ei voinut tehdä ennen kuin koti oli siisti. Mietin jatkuvasti teenkö jotain väärin ja tunsin itseni huonoksi äidiksi. Kieltämättä, elämä oli raskasta näiden ajatuksien kanssa. Hyvä, että pystyi hengittämään. Rinnassa jatkuva paineentunne ja elämä ei näyttänyt valoisalta, vaikka olisi mistä suunnasta katsonut.

Olin utelias, että voisiko näistä löytää apukeinoja omaan arkeen, niin että elämä tuntuisi edes hieman paremmalta.

Lähdin terapiaan jännittyneenä. Varsinkin ryhmäterapia oli hikisiä kämmeniä ja täriseviä käsiä täynnä. Ryhmässä kysyttyihin kysymyksiin ei ollut oikeaa vastausta, mutta minä ajattelin, että vastaan kumminkin väärin. Tunnistin itsessäni sen pienen tytön, joka ei uskaltanut puhua. Vähän niin kuin olisi mennyt ajassa vuosia taaksepäin. Ensin tämän terapian asiat tuntuivat oudoilta, vaikeilta käsittää ja jouduinkin pyytämään mieheltä apua selittämään minulle sen mitä paperissa lukee. Huomasin oman ajatusmaailman olevan aivan kallellaan.


Vaikka alku tuntui vaikealta, halusin oppia. Olin utelias, että voisiko näistä löytää apukeinoja omaan arkeen, niin että elämä tuntuisi edes hieman paremmalta. Opin, turhauduin, kokeilin vielä ja se toimi.

Muutuin 18 viikon aikana paljon, kun uskalsin ottaa terapiassa käytyjä asioita käytäntöön.

Dialektisesta käyttäytymisterapiasta oli itselleni suuri apu. Todella suuri. Tänä päivänä osaan olla itselleni armollinen, uskallan tehdä virheitä, eli kokeilla uusia asioita ja ahdistus ei ole enää joka päiväinen seuralainen. Sain ajatusmaailmani oikeisiin päämääriin ja pakonomainen siivoaminen ei kuulu enää rutiineihini. Oikeastaan nyt tiedän, sen tunteen miltä tuntuu kun ei jaksa aina siivota.

En uskaltanut tuntea tunteita. Varsinkaan negatiivisia. Nyt tunnistan tunteet, joita minulle tulee päivän aikana. Positiiviset ja negatiiviset. Se ei todellakaan vie energiaa, vaan tuo energiaa, kun tietää mitä  itse tarvitsee. Tämä taito oli itselleni ehkä yksi tärkeimmistä. Uskaltaa tuntea ja saada niille ihan oikea nimi, muukin, kuin ahdistus. Huomasin, että ahdistuksen takaa löytyi milloin mitäkin tunteita, kun aloin niitä tutkimaan. Elämä muuttui heti myös paljon rikkaammaksi ja värikkäämmäksi.


Sain dialektisesta käyttäytymysterapiasta niin paljon voimaa, vinkkejä ja taitoja, että tällä hetkellä en edes muista milloin minua on esimerkiksi ahdistanut viimeeksi. Elämä tuntuu rauhalliselta ja tulevaisuuden voi nähdä kirkkaampana. Muutuin 18 viikon aikana paljon, kun uskalsin ottaa terapiassa käytyjä asioita käytäntöön.

Voin kääntää sivua ja jatkaa uuden luvun kanssa. Masennus saa jäädä yhdeksi luvuksi elämässäni.

Tänä päivänä käytän näitä asioita edelleen. Hengitän tietoisesti päivittäin, teen yksi asia kerrallaan päivittäin. Kun jokin tilanne tuntuu pahalta, tarkastan tosiasian ja otan virheet oppimisen kannalta. Tiedän miltä tuntuu olla normaalisti vain väsynyt ja kun väsyttää osaan antaa itselleni aikaa ja lepoa. Sotkuinen koti, joka tuntui ennen pään sisäiseltä kaaokselta, ei tunnu enää siltä. Vaan normaalilta lapsiperhearjelta. Tykkään siivota, mutta osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siivoaminen ei ole ikinä ensimmäisten joukossa. Sosiaaliset tilanteet, eivät ole enää ahdistavia ja minusta tuntuu, että olen löytänyt itseni.

Olen niin kiitollinen jokaiselle hoitotaholle, miesystävälle, perheelle ja ystäville. Teidän kanssa jaksoin tämän läpi. Ja tottakai haluan kumartaa myös itselleni. Koska, kukaan muu ei tätä voi tehdä käytännössä itsesi puolesta.

Mutta silti tein sen teidän kaikkien avulla! Voin kääntää sivua ja jatkaa uuden luvun kanssa. Masennus saa jäädä yhdeksi luvuksi elämässäni. En edes muista sitä pahalla, muistan sen matkana jonka aikana opin todella paljon itsestäni ja elämästäni.

Kuten kirjat, tämäkin saa loppua sanoihin THE END

8 kommenttia

  1. Vau, todella mielenkiintoinen postaus! Aivan mieletöntä lukea sun kokemuksia :)

    VastaaPoista
  2. Äläanna masennuksen ja ahdistuksen ottaa enää niskalenkkiä. Nämä sairaudet hiipivät hiljaa vierellesi ja esittää ystävää. Itse näin liki 18 vuotta masennusta sairastaneena olen iloinen kun joku pääsee siitä irti ja otraa siitä opiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Yritän parhaani, ettei ne saisi enää sellaista otetta kuin aijemmin. Olen kumminkin tietoinen, että näin voi joskus käydä, mutta ainakin tietää nyt mitä tulee sitten tehdä jos tilanne pääseekin päälle. Ja hurja aika tuo 18 vuotta.. niin paljon tsemppiä sinulle <3

      Poista
  3. Todella hyvä ja rohkea kirjoitus :)

    VastaaPoista
  4. Hieno ja rohkea kirjoitus. Upeaa, että näistä kirjoitetaan tänä päivänä. Uskon, että tästä moni vertaistukea itselleen.

    VastaaPoista